Ensimmäiseksi: Hyvää syntymäpäivää isä!
Viimeiset puolitoista viikkoa olen ollut lomalla, joten sen takia ei ole myöskään ollut kirjoituksia. Varsinkaan kun tykönäni oli kaksi kaveria Posiolta (tai no oikeastaan nyt Rovaniemeltä) kylässä ja meillä oli niin kiitettävästi tekemistä ettei siinä paljon kerinnyt tänne kirjoittelemaan. Tytöt Tinja ja Riikka tosiaan tulivat torstaina 11.6 kun perhe lähti kohti Italiaa, josta myöhemmin jatkoivat Ranskaan häihin. Tytöt palasivat koti-Suomeen eilen aamulla. Me pyörimme täällä Münchenin kaupungin sisällä paljon, ja käytiin muunmuassa kaupunkiopastuskävelyllä, joten vihdoinkin kuulin vähän enemmän kaupungista itsestään. Teimme myös päivän retket ensin Dachaun keskitysleirille ja parin päivän päästä Neuschwansteinin satulinnaan. Dachaun olemassaoloa minä itse en edes olisi hoksannut, ellei Tinja olisi sitä ehdottanut. Olihan se kyllä melkoinen kokemus, ei siinä jotenkin oikein uskonut että mitä siellä oli tapahtunut. Ja että se oli oikeasti totta. Dachaussa pääsee muunmuassa käymään kaasukammiossa, ja kyllä nousi karvat pystyyn kun sen ovella oli vielä hämäävä suihku-kyltti. Alueella oli myös iso museo, jossa opin että leirillä oli ollut myös viisi Suomen kansalaista ja pihalle oli rakennettu uudestaan yksi vankien asumatalo kerrossänkyineen muineen. Neuschwansteinissa käynnistä sen sijaan olin unelmoinut jo jokusen vuoden. Se reissu taas osoittautui vähän pettymykseksi, sillä en nähnyt linnaa kertaakaan siitä kulmasta, missä se on aina kaikissa kuvissa. Sisällä ei saanut ottaa kuvia ja opasreissukin oli aivan liian lyhyt ja opas puhui todella vaikeastiymmärrettävää englantia. Neuschwansteiniin oli myös todella vaikea päästä, piti ottaa kaksi junaa ja kaksi bussia sekä kävellä vielä vähän. Onneksi olimme valmiilla, järjestetyllä reissulla niin ei tarvinnut kuin seurata opasta. Eikä ymmärtäminenkään ollut ongelma kun kaikki oli englanniksi.
Kaupungilla kävimme parissa museossa tyttöjen viimeisenä Saksan päivänä, käytiin myös eläintarhassa ja piknikillä, elokuvissa (englanninkielisissä), löysimme yhdessä kaupungista parisen todella ihanaa, minullekin uutta vaatekauppaa jne.. Ilmat olivat hyvät varsinkin alkulomasta, viimeiset päivät satoi vettä melko useasti. Juhannustakin juhlittiin city-juhannuksena ja säkkipimeässä! Ei tuntunut siis oikein juhannukselta. Mutta siis, paljon tehtiin, vaikka paljon jäi tekemättäkin.
Nyt siis tämä vesisateinen arki ei kovin jaksa innostaa. Minulla olikin tänään odotettua enemmän töitä, sillä päätettiin että Philipp jääkin kotia ekaksi päivää. Huomenna pitäisi sitten olla normaalimpaa, kaikki menevät töihin tai tarhaan. Tulevana viikonloppuna perheellä on taas uudet häät jossain täällä Baijerissa. Aikaisemmin Anna puhui että minun haluttaisiin lähtevän mukaan mutta en tiedä joudunko sitten oikeasti lähtemään. En näet ymmärrä mihin minua tarvittaisiin, sillä ei minua ole muihinkaan häihin tarvittu. No paitsi sinne Geneven mutta se nyt oli selvää, sillä minä olin kahtena iltana babysitterinä ja olimme kaukana kotoa. Yhdellä saksalaisella kaverillani (jonka tunnen Espanjan ajoilta) olisi syntymäpäivät nyt perjantaina, mutta minusta tuntuu etten pääse sinne. Kaiken lisäksi synttärit eivät ole edes ihan tässä Münchenissä vaan pitäisi mennä junalla, niin saattaa jäädä minulta väliin. Ensi viikon torstaina perhe lähtee vielä kerran johonkin ja äiti tulee kylään viikoksi. Mennään melkein heti Salzburgiin, vietetään siellä nimittäin Mozart-nähtävyyksiä ihaillessa viikonloppu. Kiva, odotan innolla sinne lähtöä!
Huomenna meillä on kielikurssin oppitunnin sijaan teatterinäytelmä tässä Schwabingissa. Näytelmä nimeltään John Maynard, kertoo jostain amerikkalaisesta merimiehestä tai jotain vastaavaa. Saa nähdä, miten paljon siellä ensinnäkin ymmärtää. Jouduin muuten edellisellä kielikurssin tunnilla esittelemään ex tempore Suomea, tai siis kertomaan kolmisen minuutin verran Suomesta jotain. Yritin siinä sitten sönkätä perustietojen lisäksi jotain Lapista, poroista, yöttömästä yöstä ja revontulista (niitä oli muuten todella vaikea selittää!! tuntuu että suomeksikaan en osaa paljon niistä kertoa niin entäs sitten saksaksi...) Kukaan ei ollut käynyt Suomessa, mutta sentään onneksi Helsingistä oltiin kuultu ja venäjänkieliset tuntuivat tietävän että Joulupukki tulee Lapista, sitä minun ei siis tarvinnut enää sanoa. Meidän opettajalla on muuten aivan todella suuria vaikeuksia muistaa mistä minä olen, se on aina laittamassa minua norjalaiseksi tai ruotsalaiseksi, usein miten ensiksi mainituksi. Saa nähdä muistaako tämän jälkeen..
Siinäpä suurimmat tältä kertaa, laittelen myöhemmin kuvia. Tschau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti