Arki jatkuu ja lapset kasvaa.

Hallo alle.

Taas yksi viikko ohitse, päivät menee kuitenkin niin äkkiä. Nyt viikonlopuksi mulle tulikin yllättävän paljon töitä, nimittäin vanhemmat lähtivät jonnekin tänne Baijeriin häihin ja minä jäin lasten kanssa kotiin koko viikonlopuksi. Kun kuulin, mitä tuleman pitää, niin hirvitti, mutta viikonloppu menikin oikein hyvin. Myös yöt olivat melko rauhallisia joten sain myös nukkua. Lauantaina meidän kolmen kaveriksi tuli lapsenvahti-Anna, joka oli kerran ollut meidän kanssamme toukokuussa aikaisemminkin. Menimme sitten nelistään Deutsches Museumiin, ja sinne pitikin seikkailla raitiovaunujen kanssa. Deutsches Museum on iso museo, mikä ei suinkaan kerro mistään Saksan historiasta niinkun nimestä voisi päätellä, vaan se on tekniikan ja luonnontieteiden ja semmosten juttujen museo. Siellä oli paljon laivoja, lentokoneita (joista minä innostuin), fysiikka ja biologia-juttuja yms.. Ja saa paljon kokeilla itse kaikkea. Me menimme lasten kanssa lapsille suunnattuun kerrokseen, jonne oli aikuisilta pääsy kielletty muuten kuin lasten seuralaiseksi. Siellä oli sitten lapsille paljon kaikkea puuhattavaa ja testattavaa, olimme siellä tuntisen, vähän päälle. Lapset olivat illalla melko väsyneitä joten nukkumaanmeno kävi melko helposti. Sunnuntaiaamuna teimme kolmisin pienen retken leipomoon mikä on tässä meidän nurkalla ja haimme leipiä ja kroisantteja aamupalalle. Ennen yhtä vanhemmat tulivat kotia.

On tosi jännä seurata, kun Philippillä on käynnistymässä puheenopettelukausi. Se hokee nykyään koko ajan "mamaa" ja "papaa", mutta olen kuullut sen sanovan jo "coco" ja "buggy" ('bagi', se tarkoittaa siis lastenrattaita) ja "nein". Philipp oppii koko ajan kaikkia uusia asioita ja on mahtavaa olla seuraamassa sitä. Cocolla on sen sijaan sisäsiistiksi opettelukausi. Kun tulin tänne, Coco piti öisin vaippoja, nykyään se ei enää niitä halua, mutta silti monesti käy vahinko. Myös päivällä. Kolmevuotiaan kyselykausi jatkuu vieläkin, mutta nelivuotissynttärit lähenevät kovaa vauhtia, ne ovat kuukauden päästä. Viime ajat Coco on hehkuttanut sitä, kun sen jalka on kuulemma vähän kasunnut ja se kuulemma kasvaa vieläkin! :)

Cocoa hakiessani perjantaina Kindergartenista, tapasin siellä yhden äidin, jonka pojalla on suomalainen nimi, Janne. En muista, kerroinko aikaisemmin jo tästä löydöstäni, kun olin jo ihan varma että tuollahan on pakko olla sitten suomalaisia juuria. No, se poika on kyllä vaaleakin, mutta ei kuulemma tosiaan ole mitään yhteyksiä Suomeen. Ainoa on se, että poika on nimetty Janne Ahosen mukaan. Pojan synnyttyä vanhemmat (Anna kertoi, että Jannella on muuten kaksi äitiä..) olivat katselleet nimiä, ja Janne oli kuulemma erityisen kaunis. Pojalle minut esiteltiin siten, että "tässä on Maria, ja Maria tulee Suomesta, missä sinun nimi osataan lausua oikein!" Täällä Saksassa se ilmeisemmin sitteen kääntyy saksalaiseen muotoon, eli Jan olisi Saksan vastaava versio nimelle.

Olimme keskiviikkona kielikurssin kanssa katsomassa näytelmää. Se olikin melkoisen outo, eikä siinä ollutkaan melkein ollenkaan puhetta. Näytelmän nimi oli John Maynard, ja sen piti kertoa merimiehestä joka pelastaa laivan matkustajat uhrautumalla itse, mutta ei siinä kyllä paljon merimiehiä näkynyt. Se oli vain niistä matkustajista, jotka tuntuivat tulevan kaikki lopussa hulluiksi. Sitä oli todella vaikea seurata, koska koko ajan tapahtui jotain ihmeellistä. No mutta, tulipahan tankattua kulttuuria. Viime sunnuntaina olimme käyneet tyttöjen kanssa taidemuseoissa ja nyt sain teatteri-kiintiöni tältä erää täyteen. Myös perjantaina olin tunnilla, vaikka myöhästyin sieltä kun piti viedä Coco tarhaan. Siellä sitten istuin tietämättömänä, kunnes opettaja sivulauseessa mainitsi erään tietyn King of Popin kuolleen. Kyllähän siinä lonksahti suu auki.
Kielikurssikaverini ovat muuten menossa syyskuun alussa Amsterdamiin, ja kutsuivat minut mukaan. Ongelma vaan on, että lentoliput pitäisi varata nyt ja rahatilanne on niin nollassa, että ei onnistu. Ajattelin, että jos liput eivät hirveästi kallistu seuraavaan tiliin mennessä niin voisin vielä sitten päättää lähteä mukaan. Mutta onneksi Amsterdam ei ole niin hirveän kiinnostava minulle, ei haittaa vaikka sinne en tällä kertaa pääsisikään. Voin käydä siellä joskus myöhemmin jos haluan.

Äiti tulee tällä viikolla, jipii! Menemme siis Salzburgiin, ostin jo tarkoitusta varten matkaoppaankin, niin tietää sitten, minne mennä koska aikaa ei ole turhan paljon. Täällä Münchenissä aattelin käyttää äitiä sightseeing-bussissa, Deutsches Museumissa ja kreikkalaisessa ravintolassa syömässä. Pari päiväähän meillä on täällä aikaa kierrellä paikkoja, ja sen lisäksi minulla on vielä kielikurssia ja jonkun verran töitä.

Laitan tässä samalla jonkun kuvasen siltä puoleltatoista viikolta, kun Tinja&Riikka olivat täällä kylässä. Että niitä voi sitten ajankuluksi katsella. Eipä tässä muuta tältä kertaa, heippa!