Noin lauloi Bob Dylan ja samassa tilanteessa mekin nyt seisotaan taman Españan vaihdon kanssa. Huomisesta alkaen olemme elakkeelle jaavia vaihto-oppilaita. Meidan kaikki kaverit on nyt menneet (no oikeastaan, viela yksi jaljella oleva lahtee meidan kanssa Gandiasta pois huomenna samalla junalla) ja vaikka tama ihan kiva paikka onkin niin ei hirveasti huvittaisi jaada tanne pitemmaksi aikaan. Ihan vain siksi koska ne oikeat ihmiset puuttuu. Kavimme juuri rannalla viimeista kertaa, ja illalla menemme Gandian kaupunkiin kavelemaan. Sita ennen kello viisi agenciasta (eli siita paikasta mista vuokrattiin mean kamppa) tulee ihmisia tarkastamaan etta kamppa on ok. Sita ennen pitaisi viela kerita jatkaa pakkausta, tavarat on aika hujan hajan. Painorajoitukset pelottaa, etta onko liikaa tavaraa lentokoneeseen otettavaksi.
Viime ajat on siis mennyt lahinna kavereita hyvastellessa, me on aina joka paiva jouduttu hyvastelemaan ainakin yksi. Ennatys oli yhtena paivana nelja! Onneksi olen saanut jokaiselta pienen muistotekstin vaihtopaivakirjaani. Olemme kayneet ulkona viimeisia kertoja, yhdessa syomassa isolla porukalla ja muuta. Sunnuntaina tapasimme viimeiset kaverit viimeista kertaa ja maanantai eli eilinen meni Valenciassa, tuntui etta oli pakko paasta vahan toisaalle kaymaan. Sain ostettua eilen ihan vahan matkamuistoja, esimerkiksi ostin ison Espanjan lipun, se tulee joko Rovaniemelle tai Posiolle minun huoneen seinalle.
Nyt on sitten nokka kohti meidan etelan reissua. Kaikista eniten odotan Gibraltaria ja Gibraltarin apinoiden nakemista! Meidan matka siis tulee menemaan tahan malliin: Granada-Fuengirola-Gibraltar-Tarifa(Euroopan etelaisin kohta)-Sevilla-Valencia. Matkaan lahdetaan huomenna puolen paivan aikaan bussilla Gandiasta, ei yhtaan tiedeta mita on vastassa. Toivottavasti kelit on hyvat, ainakin talla hetkella taalla on taas kaunis aurinkoinen ilma. Kyllakaan ei ole ollut enaa niiin lamminta viime paiviin, lampotila on nyt +11-+14, siina missa se vasta oli melkein 20.
Kaikkien kokeiden tulokset ovat nyt taalla. Espanjassa on arvosanat 1-10, ja kokeiden tulokset ovat olleet asteikolla 5-7. Ja espanja oli se 8. Kaikki meni taten lapi joten loistava homma! Kelalle pitaisi olla nyt pisteet kasasssa, ja vahan ylikin. Kaikki paperitkin ovat nyt kunnossa.
Minun oli tarkoitus lisata tanaan uusia kuvia kuvapankkiin mutta unohdin ottaa kuvat tana aamuna muistitikulle Niinan koneelta, joten sekin sitten jai. Tanaan olisi viela vaikka mita hommaa, nytkin pitaisi vahan katsoa hostellivinkkeja reissuamme varten. Jannaa kylla, vaikka harmittaakin suuresti etta Portugali jaa nakematta. Noh, se sitten seuraavilla kerroilla.
Tama taitaa olla viimeinen kirjoitukseni Espanjasta, ja samoten koko blogin viimeinen. Tanne en ole muistanut kirjoittaa laheskaan kaikki havaintojani Espanjasta ja espanjalaisista, mita olisin halunnut teille kertoa. Taalla on kylla oppinut yhta ja toista. Valilla se stereotypia-espanjalaisuus nostaa paataan, etta mikaan ei toimi ja hommat ei mene niinkuin on sovittu, silloin oppii arvostamaan Suomea ja suomalaisia taas enemman. Mutta noin ylipaataan, tama vaihto on ollut kylla aivan mieleton ja monella tapaa kasvattava. Nyt Espanjasta on tullut tavallaan meidan yksi kotimaa, joten jatkossa seuraa takalaisia tapahtumia aivan uusin silmin ja tulee mielellaan tanne takaisin. Viela meilla on missio tuon espanjan kielen oppimisen kanssa, sita aletaan ratkoa myos takaisin Suomeen paastyamme.
Tana aamuna istuin ruokapoydassamme aamupalalla ja katselin ulos ikkunasta Gandian kesaisia maisemia viimeisen kerran. Taisin sanoakin, etta tama on viimeinen aurinkoinen aamupaiva, joka nahdaan Gandiassa. Mutta siina samalla aloin hiljalleen innostua huomenna alkavasta matkasta ja mietin jo Rovaniemen asuntoa ja tulin siihen tulokseen etta ihan hyva nain. Tama on ehka viimeinen kerta, kun naen nama maisemat meidan Mikonos Cincon asunnostamme, mutta Espanjaan tai jopa Valenciaan paluu on vain ajan kysymys. Kylla me sitten joskus, ihan samoin niinkuin tulen nakemaan uusia kavereitakin.
Taman voisi lopettaa nyt oikein hienosti yhteen saksankieliseen lauluun. Nyt lahden tasta koneelta ja tietokoneluokasta pois for the one last time, ei passaa tuhlata tata viimeisen paivan ihanaa auringonpaistetta.
Gib mir die Hand
Ich bau dir ein Schloss aus Sand
Irgendwie, irgendwo, irgendwann.
