Suomalaistuulia Münchenissä

Arvoisa yleisö,

tämä on varmasti viimeinen teksti, jonka kirjoitan ennen Suomen lomaani. Matkaan siis lähden (luultavasti kiroillen koska minun matkalaukku on niin iso ja hankala kuljettaa ja varmasti raskaskin) lauantaiaamuna, ensin pitäisi jollain ilveellä hankkiutua lentokentälle. Pitää lähteä jo hyvissä ajoin liikkeelle. Lento starttaa 11.50 ja Rovaniemen kentälle laskeudutaan ennen kuutta illalla. Onneksi missään ei tarvitse pitempiä taukoja odotella. Sitten siitä suoraan Posiolle ja saunaan, kyllähän sitte hymyilyttää!

Tässä on viime ajat taas paiskittu töitä. Viime viikon olin kahden lapsen kanssa kotona aina aamu kahdeksasta kello kolmeen asti. Olimme leikkikentällä, söimme loinaan ja sitten Philippin mennessä päiväunille jatkoin Cocon kanssa leikkimistä. Viikko meni todella nopsaan ja minä jopa nautin siitä, meillä osasi olla oikein kivaa. Viime viikolla vapaa-aikanani kävin mm. elokuvissa nauramassa vatsani kipeäksi ja aivan todella hienossa taidemuseossa, missä oli paljon mm. Andy Warholin töitä. Nyt sitten tällä viikolla Coco on mennyt johonkin sirkustyöpajaan tuonne Olympiakylän liepeille, ollaan Philippin kanssa kotimiehinä. Tai no, sään salliessa aamulla aina leikkikentälle. Tätä menoa pitäis sitten vielä tämän päivän jälkeen kaksi päivää jaksaa, ja sitten alkaa kauan odotettu loma. Pakkaaminen alkaa jo tuottaa päänvaivaa...

On se kyllä hassua miten viime aikoina on noita Suomi-viitteitä tippunut niskaan oikein roppakaupalla. Tein ihan listan. Nimittäin...
1) Minun meksikolaisen kaverin kanssa käytiin finnLiving- suomikaupassa. Se on siis kauppa, jossa on suomalaista designia ja tuotteita myytävänä, eli just marimekot iittalat yms. Yllätyksekseni kaupasta löytyi myös pieni ruokaosasto!! Siellä sitten Turkinpippurit yms odotteli nätissä rivissä, myös oikeaa ruokaa löytyi! En enää muista mitä, mutta pistin merkille että Vaasan ruisleivät ja puuro puuttuu. Menin sitte vissiin niin sekasin riemusta, että kaveri joutui jo rauhoittelemaan että älä nyt ainakaan ala itkemään! Myyjältäkään ei tainnut jäädä minun kansallisuus epäselväksi..
2) Tuli siinä sitten samalla puhetta muumeista, joiden oheistuotteita oli esillä. Elizabeth (elikkä Meksiko) otti sitte yhtäkkiä jonku jutun käteensä ja alkoi kattoa että heeei, nämähän on nämä!! Kun hän oli vähän pienempi niin Meksikossahan tuli nämä telkkarissa! Siinä välissä kyllä tipahti monttu auki. Siis Muumit on pyörineet Väli-Amerikassa asti telkkarisarjana! Se muisti että siinä oli joku pikkutyttö joka oli aina äkänen (pikku-myy) ja että jollain hahmolla oli punanen esiliina (muumimammahan se). Ei se kyllä enää nimiä muistanu, olis ollu kiva tietää mikä on nimittäin Pikku-Myy espanjaksi...
3) Telkkarista puheenollen, tuossa yks ilta töiden jälkeen vähän kanavasurffailin. No, siinä tieten tullu toosasta mitään kunnes yhtäkkiä katoin että hei, ompa rauhottavat maisemat. Ihan samanlaista mäntymetikköä ku meillä Suomessa! Ja mitens tuo yks kaveri näyttää niin tutulta, oon kyllä nähny tuon pojan eläissäin jossain.. Siinä ku tarpeeksi tuijottelin niin tajusin että ei hyvä ihme, tämähän on Suomesta, elokuva oli nimittäin Populaarimusiikkai Vittulajänkältä! Tarpeeksi kun odottelin niin tuli lisää maisemia, tuttuja suomalaisia näyttelijöitä ja kaupan kylttien nimet vilahteli ruotsiksi. Ja ku tarpeeks pitkään ootin niin yks laulukin oli suomeksi. Muutenhan kaikki puhui saksaa, dubattu kun oli, kuten kaikki leffat Saksalandiassa. Oli muuten melkosen huvittavaa nähä jonku Jussi Lammen puhumassa saksaa ja nimenomaan vielä saksalaisella intonaatiolla! Yritin muuten lukea huulilta jotain pätkiä, ja kyllä otin parista sanasta selvää :)
4) No sitten ku yks päivä olin Saturnissa, elikkä siinä isossa elektroniikkakaupassa, niin kävelin DVD hyllyjä läpi silleen et tralalala, mitäs tässä nyt päälimmäisenä näkyis.. No, sittenhän ponkasi silmään semmonen leffa kun Finnischer Tango. Olin kävellä ohi, niin piti lyyä jarrut päälle ja palata kattomaan että mikäs hemmetti se tämä. Sitten kun luin siinä takakannesta selostusta, niin se on tarina jostain sosiaalisesti onnettomasta kaverista, jolla ei ole mitään muuta (kavereita, töitä, mitään) kun suomalaista tangomusiikkia ja sitä se sitten kuuntelee siellä. Pitihän siinä päätä pyöritellä että kyllä nyt on saksalaiset joko ollu tosi omaperäsiä taikka tosi huonolla mielikuvituksella varustettuja, en osannu päättää kumpia.
5) Lopuksi vielä näin yksi päivä tullessamme kotiin leikkikentältä auton, semmosen pakettiauton, jossa oli takalasissa siniristilippu. Sen vieressä oli toinen tarra, jossa luki että Suomi Finland. Katsehan kääntyi sitten heti rekisterikilpeä kohden mutta ei, kyllä siinä oli D niinku Deutschland edessä. Mietin vaan, että mitähän se pakettiauto Suomessa oli tehny...

No siinäpäs ne mahtoivatkin jo olla. Kyllähän tämmösiä aina silloin tällöin tulee, mutta hassua että näin lähellä kotiinpaluuta niitä alkaa tippua melkein liukuhihnalta. Onhan tässä vielä pari päivää aikaa ootella seuraavia merkkejä..
Eipä tässä sitten oikeastaan muuta. Yritän kuluttaa nämä pari päivää pois ja sitten olenkin jo Suomessa, missä olen Posiolla ja käyn Rovaniemelläkin kavereita moikkaamassa. Lataan vaan akut täyteen ja sitten tulen vielä Saksaan kolmeksi lisäkuukaudeksi. Onpahan täällä ainakin myöhemmin ne joulumarkkinat, mitä aina kehutaan. Sitä ennen tosin on Oktoberfest, alkaa jo syyskuun puolessa välissä.. Täällä alkaa muuten jo kadulla kuulemaan sitä sanaa aika paljon. Mulla ei yhtään innostais joko ihmispaljoushulluus, mutta pakko kai siellä on käydä. Sitäkin enemmän toivon syksyllä pääseväni johonkin konserttiin, näin isossa (Keski-Euroopan) kaupungissa kun on vaikka mitä hyviä bändejä esiintymässä. Minusta tuntuu, että menen vaikka yksin jos en saa kaveria.

Mutta nyt. Blogi alkaa nukkumaan Suomi-loman ajan syvää unta, palataan asiaan sitten kun ollaan allekirjoittamassa minun jatkosopimusta. Siihen asti moikka ja toivottavasti nähdään Suomessa!!
:)

Synttäreitä, flunssaa ja muita kuulumisia

Terkkuja täältä kaikkien nuhanenien kotimaasta eli Elisabethstrasselta. Me ollaan kaikki taas nuhassa, mullekin se tuli pari päivää sitten. Vaikka kesä on kuumimillaan! Uskomatonta. Nyt tulee käyttöä aloe vera-nenäliinoille, joita Riikka jätti mulle lähtiessään. (Ne kun myydään semmoisissa tosi isoissa jumbopakkauksissa, että pakettia on vaikka muille jakaa. Ei ne silti kalliita ole. Espanjassa oli sama homma.)

Cocon synttärit oli ja meni. Synttäriaamuna me pidimme pienen lahjahetken perheen kesken, myös Annan sisko tuli. Minä olin ostanut Prinsessa Lilifee-kirjan, jonka tarinassa oli lunta ja pakkasta mukana, sanoin että tämä on varmaan minulta hyvä muisto. Lisäksi ostin pienen Lilifee-huulikiillon. Ja ne jotka ei tiedä näitä juttuja, niin Prinzessin Lilifee on melko suosittu pikkutyttöjen kesken, käsittääkseni myös Suomessa. Se on mahtaa semmoinen pikkutyttö/keiju, jolla on siivet ja taikasauva. Mikä minusta oli käsittämätöntä lahjanantohetkessä ei ollut suinkaan se, miten paljon lahjoja Coco sai (sehän oli nyt täysin tiedossa jo, miten muutenkaan) vaan se, että myös Philippille oli varattu lahjoja!! Haloo! Ne oli Cocon synttärit! Ja Philipp on ihan liian pieni olemaan kateellinen lahjoista, ei se nytkään välittänyt tippaakaan omistaan. Nyt oli kyllä pidättelemistä, ettei leuka lonksahtanut auki. No, minä lähdin sitten kahdeksalta Philippin kanssa kohti tarhaa ja muut jäivät käsittääkseni vielä hengaamaan, en tiedä söikö ne vaikkapa jotain kakkua. Muistaakseni puoli neljältä alkoi sitten viralliset lastensynttärit, meillä oli päälle 10 lasta ilman vanhempia. Me kaikki aikuiset oltiin kotona, myös Annan sisko, sekä apuun oli palkattu myös lastenhoitaja-Anna, jonka kanssa olen jo pari viikonloppua viettänyt lasten kanssa yksin, vanhempien ollessa häissä. Minä autoin erityisesti kekkereiden jälkeen siivoamalla, ja paiskinkin sitten kunnolla töitä. Jalkoja oli särkenyt kummallisesti koko päivän ja töiden jälkeen vajosinkin sänkyyn ja makasin samassa asennossa tunnin. Sairastuin näin kovaan kuumeeseen ja tuleva yö oli melko kamala. Iho paloi, mutta silti oli kylmä. Seuraava päivä minun oli pakko viettää kokonaan sängyssä.

Meillä oli viime perjantaina Annan kanssa pienoinen keskustelu. Meidän Baijerin osavaltiossa (onkohan tämä nyt oikea sana?) alkoi sinä päivänä kouluissa loma ja lapset sai todistukset. Kuvitelkaa! Kesäloma alkoi vasta heinäkuun viimeisenä päivänä! Suomessa kun koulut alkaa ihan heti uudestaan. No, takaisin keskuteluun. Olin etukäteen pelännyt sitä, mutta se menikin oikein mukavasti. Mentiin naapuistossa olevaan perheen vakiokahvilaan, Anna söi lounasta ja minä otin mustikkajääteetä. Anna oli kerännyt mulle pari aivan asiallista pointtia, missä voisin parantaa, mutta myönsi myös että olin muuttunut kovasti tänne tultuani. Myös minä sain sanoa sanottavani. Nimittäin Saksassa tai ainakin tässä perheessä on jotenkin niin erilainen kulttuuri, lähinnä sosiaalisen käyttäymisen kannalta, kuin Suomessa. Tai no, missä tahansa muualla on erilainen sosiaalinen kulttuuri kuin Suomessa... Meillä kun tunnetusti ollaan hiljaisempia ja niin edelleen. Mutta noin yleensä minuun täydyttiin olla ihan tyytyväisiä, kerran ne minut täällä vielä halusivat pitää. Odotan TODELLA innolla Suomen lomaani, mutta minusta tuntuu, että sitten on ihan mukava palata.

Minäpä olen nähnyt yhden kerran täällä telkkarissa Lemmen viemää-jakson! Siinä oli kyllä aivan eri henkilöt kuin Suomessa, tai ainakin silloin kun minä sitä Suomessa katsoin... Siitä on kyllä tosin vuosi aikaa. Vain kaksi henkilöä oli samaa. Kaupassa on myös hirveästi Lemmen viemää (Sturm der Liebe) DVD’eitä, mutta ei se kyllä täällä ole oikein suosittu... Telkkarin esitysaika oli kaikkea muuta kuin prime time. Kai muuten kerroin, kuin sinä päivänä kun äiti palasi Suomeen niin jouduin keskelle Lemmen viemään kuvauksia? No jos en, niin näin kävi. Olin kävelemässä keskustassa kävelykatua alas, mutta sitten yhtäkkiä näin puomit edessäni ja liikenne katkaistiin. Kun käänsin päätä niin huomasin kuvaustiimin vasemmalla ja klaffipoikia ikään kuin odottamassa jotain. Ja sitten alkoi tapahtua, kaksi ihmistä käveli kadun poikki (ne tulivat jostain rakennuksesta..) kunnes sitten tämä sarjan yksi (entinen?) päähenkilö Laura käveli kadun poikki, ja hänestä hoksasin, mistä oli kysymys. Lähdin melko heti eteenpäin kun kuvaus oli saatu purkkiin, mutta tuijottelin kyllä kovasti taaksepäin tätä Lauraa. Ja kyllähän nauratti!

Jonkun verran olen viettänyt aikaa myös näiden kielikurssikaverien kanssa, vaikka kurssihan on ollut historiaa jo melkein kuukauden ajan. Joku aika sitten kävimme leffassa (käytiin katsomassa tämä Brüno, jos joku on siitä kuullut) ja on käyty kahvilla ainakin kerran viikossa... Yhtenä iltana olin myös brassi-Dayzen kanssa jollain mini-musiikkifestareilla, joissa käytiin kuulemassa reggaeta (jota en ikinä olis uskonu tässä elämässä tekeväni) ja hiphoppia ja jotain melko onnetonta kitaranrämpytystä. Minun tekisi mieli kovasti syksyn aikana käydä jossain kunnon konsertissa täällä Münchenissä, ja yritän saada just tämän Dayzen kaveriksi. Toinen kaiffari, Elizabeth Meksikosta, palaa kotimaahansa alle kahden kuukauden kuluttua. Harmi!

Pian se alkaa taas viikonloppu. Minulla ei ole oikein suunnitelmia, kunhan vain lorvin ja toivottavasti tokenen flunssastan. Jos on hyvä sää niin meinaan kyllä käydä metsästämässä Englischer Gartenissa kuuluisat jokisurffarit... Eli täällä on Isarin (joki) virtaus jossain kohtaa niin voimakasta, että jotku on sitte keksiny alkaa surffata siinä. Vaude!

Ensi viikolla Cocon Kindergartenissa alkaa loma. Ja Annan vanhemmat tulevat meille arkipäiviksi kylään! Heidän päätukikohtansa siis on Hampurissa, mutta tähän aikaan vuodesta he asuvat Ranskassa. Ja syyskuussa he muuttavat Venetsiaan. Niin, heillä kun on aikaa ja rahaa niin kyllähän siinä sitten kelpaa. Alunperin Cocolla piti mennä Ranskaan mutta ne järjestelyt olivat sitten niin vaikeita, että isovanhemmat tulevat tänne. En vain tiedä missä he nukkuvat... Hassua on, että Coco nimittää isoäitiään mummoksi. Siis ’mummo’, ihan niin kuin suomenkielessä! Tätä me ihmeteltiin äitin kanssa. Minua myös huvittaa, miten paljon Philippin babytalk muistuttaa suomea! Siellä on niin monta sanaa, mitkä on ihan selvää suomenkieltä. Mietin sitten että tällä kehitystasolla suomenkielikö sitten on! Että muut kielet, tai siis muunkieliset, opettelivat puhumaan, mutta suomalaiset sitten jäivät osittain käyttämään samoja sanoja kuin vauvana. Mukavaa...

Mitähän vielä. Siinä taisi olla kaikki isoimmat jutut. Vielä parisen viikkoa niin sitten Suomeen.. Ensi viikko siis menee isovanhempien täälläollessa, sitten on kaksi viikkoa että lasten hoitopaikat on kiinni, kesälomalla. Mahtaa tulla mulle rankat viikot...
No mutta, ensi kertaan, bis zum nächsten Mal!