Kaupunginosia, kulttuuria ja babysittinkiä.

Heippa kaikki,

kirjoittelenpa nyt jo uutta tekstiä, vaikka edellisestä ei ole varmaan kuin päivä, pari. Joten jos et ole vielä sitäkään kerinnyt lukea niin tuolla se odottelee alla. Täällä ollaan kahden viikon lomalla kielikurssilta. Tai no, eihän se mulle tietenkään mitään lomaa ole, mutta oppitunteja ei siis ole. Minun mielestä Suomessa ei ole tätä helluntaimaanantaita (kesäkuun ensimmäinen päivä! herrajestas miten aika on taas juossut!) ikinä ollut vapaata, mutta täällä se siis on. En vaan ymmärrä mistä tämä ero johtuu... Kielikurssista puheenollen. Luimme vasta tunnilla juttua tästä meidän kaupunginosasta, Schwabingistä. Itse kielikurssi on muuten aivan kaupungin keskustassa, joten minun pitää mennä sinne raitiovaunulla. Paitsi että juuri nyt on jotain tietöitä kiskoilla, joten se minun raitiovaunu (tram) ei kulje. Onneksi melkein samaa reittiä menee yksi bussi, joten pääsen tästä meidän talon läheltä keskustaan ilman, että kävelen jonkun matkaa metroasemalle. Takaisin kielikurssiin siis. Tekstissä kuvailtiin tyypillistä Schwabing-asuntoa kuin museota tai mitäkin käyntikohdetta, ja pian hoksasin että hei, tuohan on ihan kuin meidän asunto! Sanottiin, että rakennukset on vanhoja, tilavia, niissä on parvekkeet, katossa Stuck (sain selville, että tämä tarkoittaa semmoista koristekuviointia katossa/seinässä, ja meillä tosiaan on joka huoneen katossa sellaista) ja kalliit vuokrat. Kun kotona selasin Münchenin matkaoppaita, sieltäkin löysin lisää mainintaa tästä meidän kaupunginosasta. Se oli jopa yhdessä nostettu Insider Tipp'iksi, että kannattaa käydä. Luin, että täällä asuu taiteilijat, lääkärit ja lakimiehet (joista Anna siis on yksi). Täältä oli vasta kuollut joku näyttelijä (siitä oli juttua sanomalehdessä), ja aamiaispöydässä Tim kerran näytti DVD'n kannesta jonkun saksalaisen vanhan näyttelijän kuvan, joka asui meidän naapuritalossa. Myös täällä mainittiin, että talot on vanhoja ja että tyypillistä on jugend-tyyliset tosi isot ikkunat, ihan kuin meillä. Kerrottiin myös tuosta meidän naapurissa jököttävästä Elisabethmarktista, jossa siis on pieni leikkikenttä, pieni Biergarten ja pienoinen torintapainen, ja hienoista putiikeista, antikvariaateista ja koruliikkeistä.

En ole varma olenko kertonut tästä, mutta kerran kun Marienplatzilla nousin metron kyydistä pois niin huomasin kyltin 'Marienhof'. Piti ihan pysähtyä katsomaan, että näinkö oikein. Ja sitten alkoi hymyilyttää. Monethan varmaan muistaa sen sarjan yhdeksänkytäluvulta, Marienhofin. Meillä sitä ainaki katottiin aina innolla. Ja vasta muisteltiin kaverien kanssa sitä tunnaria kun yhdellä oli se mp3-soittimella. Kun tässä yksi päivä siis tutkailin matkaoppaita, joista löysin juttua Schwabingistäkin, niin siellä jossain mainittiin, että Münchenissä on mahdollista tehdä jotain, jonka nimi on Bavarian Filmtour, eli baijerilainen leffakierros. Siinä käsittäkseni kerrotaan täällä tehdyistä elokuvista jne, ja myös Marienhofin kuvauksista. Tässä kaupungissa on mahdollista opiskella elokuva-alaa, täällä on elokuvamuseo ja muuta.

Sunnuntaina näin ensimmäistä kertaa kielikurssiakavereitani kielikurssin ulkopuolella. Tai siis, yhtä, joka oli brasilialainen Dayze. Meillä kummallakin sattui olemaan vapaata yhtä aikaa joten nähtiin kaupungin keskustassa kello kolme. Oli hirveän mukavaa, me käveltiin rauhassa siellä ja täällä, mentiin Englischer Garteniin, istuimme siellä valtavalla nurmialueella syömässä jätskiä moooonien muiden keskellä, Sitten käveltiin taas siellä täällä, Dayze näytti minulle Hofbräuhausin ja lopuksi mentiin syömään isot suklaakeksit McDonaldsin McCafé'eseen. Tuo Hofbräuhaus ('hofbroihaus') on valtava, öö mitenhän sen sanoisi, tavallaan niinkuin ravintola. Sieltä saa baijerilaista ruokaa, mutta pääpaino on kyllä oluella. Se muistuttaa sisältä kuin isoa oluttelttaa, siellä on puisia pöytiä ja penkkejä melkein kylki kyljessään kiinni, torvisoittokunta puhaltelee taustalla torvimusiikkia ja nahkahousuja henkseleineen vilisee ympäriinsä. Hofbräuhaus on yksi Münchenin päänähtävyys (eli siis pääosin son täynnä turisteja), ja siellä tarjoillaan vain Hofbräu-olutta. Vielä siitä Dayzesta, puhuttiin paljon au pairina olosta ja vertailtiin kokemuksia, hän kertoi myös Brasiliasta (ja minä jonkun verran Suomesta) ja portugalin kielestäkin. Lupautui muuten opettamaan mulle sitä vähän joskus, ja minä lupasin vastapalveluksena auttaa englannin kanssa, hän kun ei sitä paljoa puhu. Me siis puhuimme koko päivän vain saksaa keskenään, mikä on loistojuttu.

Olin sunnuntai-iltana ex temporena lapsenvahtina, Annalle ja Timille tuli kutsu mennä italialaiseen ravintolaan tähän lähelle tapaamaan Timin entistä pomoa Yves Saint Laurent'lta (opin muuten vasta täällä Saksassa ääntämään tuon nimen!) . Aamiaispöydässä Tim kertoi, että oli aikaisemmin Yves Saint Laurentilla töissä kunnes yhtiö myytiin ja työt Münchenissä loppuivat, sen jälkeen hän siirtyi M.A.C'ille, eli tälle kosmetiikkafirmalle minkä pomona hän nykyisin on. Tämä ex-pomo kuulostaa olevan melkoinen. Hän on siis nainen, ehkä seitsemässäkymmenissä, mutta Tim sanoi että varma ei voi olla monien kauneusleikkauksien takia. Pukeutuu kuulemma tosi tyylikkäästi ja viimeisen päälle. Asuu nykyään Sveitsissä. Hänen miehensä on viisitoista vuotta nuorempi, ja tämä taas työskentelee taskuveitsien parissa, mutta oli käsittääkseni myös kehittänyt kosmetiikkalinjan.. Jos nyt käsitin oikein, niin se entinen pomo työskentelee nykyisin jollain yhdellä maailman kalleimmista merkeistä, jonka kauneudenhoitotuotteet maksaa jotain 600 euroa. Niissä on kuulemma jotain helmiuutetta ja vaikka mitä muuta, naurettiin ihan ääneen koko hommaa. Mietin vaan että voi kun olisi nähnyt niistä ihmisistä vilauksen...

Nyt olen taas lapsenvahtina, kaikki muut perheenjäsenet paitsi Philipp lähtivät syömään biergarteniin ja tapaamaan jotain kavereita, me jäätiin talovahdeiksi ja nukkumaan. Paitsi että Philipp ei nuku, makoilee vain sängyssään ja ääntelee silloin tällöin. Olin tänään ekaa kertaa molempien lasten kanssa yksin (siis ilman vanhempia) leikkikentällä. Ihan mukavasti meni. Näin siellä yhden pikktytön, jolla oli ihan varmana Marimekon Pallopaita päällä.... Coco on muuten jo melkein huvittava, sillä on uusi lempisana. Se on nämlich, eli suomeksi 'nimittäin'. Se tunkee sen sanan joka lauseeseen, esim. "minä ja isä ja philipp nimittäin lähdetään pyöräretkelle" ja "sininen on nimittäin minun lempiväri" (valetta, se on pinkki) tai "tämä tässä (minkä juuri piirsin) on nimittäin mansikka".

Mukavaa viikkoa!