Joulu oli, joulu meni - kuin myös Suomi ja Lapin lumi

Terveiset lumen keskeltä, Posiolta. Täällä on ihanan jouluista ja rauhallista. Päivät ovat menneet täällä älynopeaa, ihan hyvin oisin vielä voinut täällä pari päivää nukkua ja rentoutua. Vaan huomenna on paluu Espanjaan, mikä on kyllä kivaa paitsi että hirvittää kun se tarkoittaa myös sitä että tietyille koulujutuille pitää alkaa uhraamaan ajatuksia. Huomenna lähtee illalla puoli kahdeksan jälkeen lento Rovaniemeltä kohti pääkaupunkia, josta seuraavana aamuna Saksan ja Mallorcan kautta Valenciaan. Ennen sitä pitää käydä ostamassa hieman suomalaisia ruokia, jotta pärjäisi vielä viimeisen kuukauden, siis lähinnä ruisleipää ja puuroa.

Nyt meitä onkin sitten Espanjaan palaamassa iso joukko, nimittäin seuraavat ajat meidän kämppää asuttaa meidän kolmen vakkariasukkaan lisäksi Iiriksen sisko sekä serkkuseni Henna, joka tulee mulle viikon verran vieraaksi! Jipii!! Koetetaan Hennan kans päästä mm. seuraamaan jalkapalloa paikan päältä ja kiertämään Valencian turistinähtävyyksiä. Kun Suomeen joulunviettoon lähdettiin, oli meillä Espanjassa kerinnyt alkaa kesä kakkonen (semmoset +17C astetta), jännällä odotetaan millaisena säät nyt jatkuu kun ollaan tekemässä paluuta.

Lataan tässä samalla uusia kuvia valokuvapankkiini. Siinä on muistoja syksyltä aina tähän Suomeen lomalle tuloon asti.

Jotenka vielä kuukausi edessä. Espanjan kurssi on ainoa, mikä on nyt suoritettu loppuun, koe vaan olisi voinut mennä loistavamminkin. Tulokset tulee 7.1, jos nyt oikein muistan. Sitten on muutamat muut kokeet ja esseet. Koulun loppumisen jälkeen on tarkoitus reissata vähän etelä-Espanjaa sekä Portugalia, mutta kerron niistä suunnitelmista myöhemmin lisää. Tärkeimpänä tällä hetkellä pidetään sitä että nautitaan viimeisestä kuukaudesta espanjalaisena - muut meidän (Suomen koulun, RAMKin) luokan vaihtarit ovat jo pistäneet oman vaihtoaikansa pakettiin.

Kirjoittelen seuraavan kerran Espanjasta - tällä kertaa villasukka-armeijan kanssa joten ei pitäisi olla ihan niin kylmää meillä kotona sisällä!!
Hasta el proximo vez - seuraavaan kertaan.

P.S. No niin, nyt voin ensimmäistä kertaa kertoa käyneeni lomalla Suomessa!

Joululoman ovia jo koputellaan..

Viimeinen viikko Gandíassa ennen joululomaa Suomessa on nyt virallisesti kaynnissa. Ei muuten alkanut turhan loistavasti: huomattiin sunnuntaina kun oltiin lahdossa hakemaan pizzaa etta ei hitto, avainhan on juuttunut oven sisapuolimmaiseen lukkoon kiinni! Me siis ruukataan laittaa yoksi ovi lukkoon ja joskus tytot sitten unohtaa sen avaimen siihen paikalleen. No, yritettiin vaikka mita ja vaikka kuinka kauan muttei irronnut. Ulos ovesta kylla paastiin mutta jollakin oli pakko aina jaada kotia sisalle, koska ovea ei voinut aukaista ulkopuolelta kun siina sisapuolella on avain. Maanantaina aamupaivalla Niina ja toinen mean itavallan naapureista, Yvonne, kavivat toimistolla ja sielta saatiin jotain kavereita irrottamaan avain. Kerkesin jo huokailla etta eihan tama nyt ole oikein kun sita on jumissa omassa kotonaan.
Tanaan toimistolta tuli pari ihmista lisaa kaymaan meilla ja ne korjasivat meidan eraanlaisen salekaihtimen (semmoisen saleikon mika on ikkunan ulkopuolella).

Eilen mulla oli englannintunnilla esitelma, aiheenani millaista on olla Espanjassa suomalaisena vaihto-oppilaana. Omasta mielesta esitys meni keskinkertaisesti (ja olin vahan hermostunut!) mutta homman jalkeen sain kylla muilta luokkatovereilta hyvaa palautetta. Tanaan pitaisi Intercultural Communications-tunnilla esittaa ryhmani kanssa pienoinen naytelma koskien jotain kulttuurien valisia yhteentormayksia. Saa nahda mita koko hommasta tulee, me vahan niinkun meinataan improvisoida. Huomiselle onkin ohjelmanumerossa espanjan koe, huh huh.. Ensimmainen kokeeni muuten espanjassa! Torstai ja perjantai taitaakin olla vahan hollempia. Maanantaina kohti Suomea! Tuntuu etta aika monet on menossa kotiin juuri tuolloin 22.12, osa jo aikaisemmin. Voin kertoa etta tuolla kuuden paivan lomallani tulen syomaan paljon suomalaista (ja joulu-) ruokaa ja en isompia stressaa. Tosin Sirkassa olisi mukava kayda, samoin nahda vahan kavereita.. Ja Rovaniemeakin vois vahan vilkaista, siella kun on Anttilat ja kaikki nykyaan!

Kavaistiin muuten viime viikolla Valenciassa jouluostoksilla, ei siella kylla kovin jouluista ollut vaan ilma oli jalleen kerran mita kevaisin. Jonkun verran oli joulukoristuksia, kaupoissa soi joulumusiikkia. Viikonloppuna meidan Food Fairit meni vahan miten meni, meidan askartelemat koristukset eivat olleet erityisen hienoja mutta ainakin paljon tyota niihin oli laitettu! Kaikista hassuinta oli etta JUURI itse tapahtuman ajaksi puhkesi vesisade.Ja loppui kun hoimma oli ohi! Mutta ei se mitaan, meilla oli jokaisella osastolla oma teltta katoksen alla. Suomalaisesta jouluruoasta, eli riisipuurosta joulutortuista ja pipareista kylla tykattiin, ja voin ilokseni viela kertoa etta ne jopa maistuivat melkolailla oikeilta!

No niin, aika rientaa. Kirjoittelen varmaan viela ennen Suomeen tuloani. Silti voin jo toivottaa ¡Bon Nadal! eli hyvaa joulua valenciaksi.

Pyhän Perheen kaupunki päällisin puolin nyt nähty

Viikonloppuna tempaistiin oikein kunnolla - kun meillä kerta on maanantaina vapaata niin lähdetäänpä Barcelonaan! Alunperin tarkoitus oli myös Andorraan mutta sitten tuli aika vastaan. Meitä oli ihmisiä kahden autolastin verran (yksi auto 7:lle ja toinen 4:lle), kansalaisuuksia löytyi Suomesta Saksan ja Puolan kautta Turkkiin. Suomea edustettiin minä ja Emma, se neljäs meidän RAMKista, suomenkieliseltä puolelta. Aluksi näytti siltä ettei saada koko autoa kun on juhlapäivät ja oltiin niin myöhäiseen kellonaikaan liikkeellä mutta loppujen lopulta kaikki kääntyi hyväksi. Matkaan päästiin lähtemään lauantaiaamuna ennen seitsemää, ajo Barceen kesti päälle kuusi tuntia. Seikkailu jatkui perille päästyämme, sillä sielläkin näytti aluksi siltä ettei yhdelletoista ihmiselle ole tippumassa majoitusta. Vaan kuinkas ollakaan, Barcelonan tunnetuimman kadun, La Ramban varrelta löytyi hostelli johon mahduttiin kaikki. Eikä siellä itse asiassa ollut muita kuin met.. Hostelli oli ihan ok, ei valittamista, ja maksoi vain 17e per yö. Muy bien!

Perjantaille ei keritty tehdä paljon mitään, paitsi syödä ja kartoittaa vähän keskustaa. Lauantain iso operaatio oli vierailu La Sagrada Familia-kirkolla, elikkä just sillä Gaudin suunnittelemalla ihmeellisen näköisellä maamerkillä. Minä itse asiassa petyin vähän, kuvittelin että kirkko olisi vieläkin isompi ja värikkäämpi. Mentiin sitten siihen viereiseen Starbucks-kahvilaan kahvikupposille, jonka jälkeen loppupäivä kului kaupunkia muuten vain kierrellessä ja rannan isoa ostoskeskusta tutkiessa.

Sunnuntaina jätettiin hostelli taaksemme siinä ennen puolta päivää. Päivän suuri päämäärä oli Park Güell,
elikkä puisto jonka on suunnitellut tuo samainen Gaudi joka seisoo La Sagrada Familian suunnittelun takana. Itse asiassa Barcelona mainostaa olevansa Gaudin kaupunki, niin paljon siellä on hänen töitään ympäri pitäjää.
Ennen kun päästiin Park Güelliin niin edessä oli kaksi pulmaa: a) ei löydetty mihin autot oli lauantaina parkkeerattu b) autot löydettyämme ei osattu ajaa määränpäähän kun gps:n kans oli kommunikaatio-ongelmia ja autot hukkasivat
liikenteessä toisensa. Park Güell (lausutaan ihan vaan että 'guell') oli tosi kiva paikka. Kierrettiin paikkaa ympäri ja kiivettiin kukkalan korkeimmalle kohdalle ja totta kai otettiin paljon kuvia. Puisto on aika iso alue ja siellä olisi viihtynyt
pitempäänkin jos aurinko olis paistanut ja olis ollut vaikka jäätelötötterö kädessä.
Sen jälkeen suunnattiin jalkapallostadionille, FC Barcelonan kotikentälle, mutta varsinkin poikien suruksi paikka oli jo kerinnyt mennä kiinni. Ennen pitkän (ja sateisen ja sumuisen) kotimatkan aloittamista ajettiin takaisin
kaupungin satamaan, jossa kaksi tyttöä meni akvaarioon, yksi kahville ja me loput suunnattiin syömään kebabia. Kaiken kaikkiaan hyvä reissu, ja oli mukava lähteä semmoisten ihmisen kanssa reissuun joiden kanssa ei vielä ole
ollut niin tekemisissä. Hei muuten, Barcelonassa Emma kuuli kaksi kertaa suomea mutta minä missasin molemmat! Eipä muuten ollut tämäkään semmoinen reissu ettei olisi suomea jouduttu opettamaan.. siitä kielestä tykätään kyllä hirveästi,
tai sitä halutaan oppia! Nytkin huomattiin että kaksi meidän poikaa, turkkilainen Baris ja saksalainen Daniel, käyttivät sitä jo sujuvasti.. Itse asiassa yllätin Danielin opettamasta Barisille suomea! Ja myöhemmin meitä ei edes
tarvittu enää kun pojat käyttivät suomen sanoja sujuvasti jutellessaan! On se kummaa!

Sillä välin kun minä olin Barcelonassa, Niina ja Iiris olivat käyneet läheisessä Benidormin kaupungissa, se on enemmänkin turistirysä kun tämä. Mutta kivannäköistä siellä näyttää olevan ja oli ollut kuulemma mukava reissu. Tosin tytöilläkin
oli lähtö jäänyt melko ex tempore-linjalle..

Tälle viikolle on ja on tähänkin asti ollut jo enemmän tekemistä kun olis tarvis. Tähän mennessä on täytynyt pitää jo espanjan tunnilla esitelmä penkkareista ja raataa askarteluryhmän kanssa lauantain food fairia varten. Mulla ei
alunperin pitänyt osallistua muuten kun kokkaamalla mutta sitä järkkäävät itävaltalaiset tytöt on meidän kavereita joten pitäähän niitä auttaa. Pitäis vielä kirjottaa espanjaan yksi aine, miettiä yhteen tyhmään esseeseen aihe,
päästä Valenciaan joulushoppingeille.. Ja myös pitäisi saada ostettua FC Valencia-kaulahuivi, se multa vielä kuiten puuttuu! Enkä lähe Suomeen ilman sitä! Olen muuten Suomessa tasan kahen viikon päästä tähän aikaan, mahtaa
olla jouluaatto.. Voi sitä ruokaa mikä siellä kotimaassa odottaa! Ennen Suomeen tuloa pitäisi kuiten suunnitella että mitä tekee heti takaisin Espanjaan palattuamme, jos lähdetään esimerkiksi roadtrippeilemään.

Nyt lähden tästä syömään jotain, on ollut melko touhuntäytteinen päivä. Gracias por su atención, kuten sanoin tänään esitelmän päätteeksikin.

PS. Kauppa meidän naapuriin avataan huomenna! Se on jo tänä iltana ihan valmiin näköinen eikä rakennusmiehiä näy missään..
PS2. Saimme myös joulukalenterin, joten älkääs huolestuko :) kyllä Lidliin voi luottaa.

Adelante, Valencia, Adelante!

Sunnuntai oli kylla aivan ylihyva paiva - paasin vihdoin ja viimein kattomaan jalkapalloa Valencian stadionille!! Valencian jalkapallojoukkue pelasi toista espanjalaista jengia vastaan, Real Betis Sevillaa vastaan naet. Mina ja yksi toinen erasmuslainen mentiin taalta Gandíasta junalla Valenciaan missa muut odottelivatkin jo areenalla (olivat olleet viikonlopun Valenciassa jo valmiiksi). Peli alkoi seitsemalta illalla ja se oli tosi janna - ainoa miinuspuoli oli se etta me istuttiin korkealla katsomossa ja kylmyys oli sanoinkuvaamaton. Mina olin niin innoissani etta osa pelitilanteista meni ohi, ja soitin aitille ennen ottelun alkua etta et ikina arvaa missa olen! Meita vaihtareita oli loppujen lopuksi katsomassa ottelua muuten aika paljon, nain ihan kaikki vasta pelin loputtua.
Mutta nyt on taas yksi tavoite saavutettu! Seuraavana ryntaan ostamaan Valencia Club de Fútbol- kaulahuivin.

Joulukuu on alkanut aurinkoisesti, mutta todella kylmasti taalla. Lampoasteita ei ole montaa ja meidan koti on melkein yhta kylma kun ilma ulkona. Eilen tosin saatiin edes vahan lohtua tilanteeseen silla ostettiin sellainen halogeeni lammityslaite. Nyt toivotaan etta siita on vahan lohtua tilanteeseen. Samoin eilen kavin vahan ostelemassa espanjankielisia lehtia ja loysin jalkapallolehden, josta sain tosi hienon espanjan jalkapallomaajoukkueen julisteen! Se on nyt mun seinalla, sangyn paadyssa. Se on niin hieno etten voi lakata ihailemasta sita!

Ensi maanantaina meilla siis ei ole koulua, on joku fiesta. Ollaankin puhuttu etta lahdettaisiin viikonloppuna johonkin reissuun, ei tosin tiedeta yhtaan etta minne haluttaisiin. Saa nahda missa itsenaisyyspaiva vietetaan.. Meidan roadtrip-suunnitelmat taitavat kuitenkin siirtya tammikuuhun, nyt ei taida kerita lahtea kaiken maailman koulutoiden takia. Kaiken lisaksi meilla olisi tarkoitus aloittaa tekemaan yhta projektia etta saataisiin Suomeen RAMKille tuliaisina vahan projektipisteita. Katsotaan mita meidan ohjaava opettaja sanoo.. Tarkoitus olisi kirjoittaa aiheesta ´miten aistit vaikuttavat turistien kokemuksiin lomalla´, koska kurssin nimi on intercultural communications joten tama liittyisi vahan niinkun kurssin sisaltoon, sovellettuna siihen mita opiskellaan eli turismiin.

Tytot on taalla aivan onnettomia koska on jo joulukuun toinen paiva eika meilla ole joulukalentereita. Eilen ne osti suruissan jo kuiten tonttulakit. Suomeen tuloa (sisalta lampimia taloja!!) odotetaan kylla, mutta toisaalta ei halua etta aika taalla kuluu. Toisilla RAMKin vaihtareillahan on jo vaihto lopuillaan, meilla onneksi on viela taalla oloa enemman edessa.

Meilla on parin viikon paasta tulossa Food Fair elikka semmonen ruokatapahtuma, missa eri maiden kansalaiset kokkaa niille perinteisia jouluruokia. Myos Suomi on edustettuna, tanaan aiotaan paattaa mita tehdaan.. Mutta tahan mennessa on mietitty riisipuuroa, joulutorttuja ja pipareita. Kaiken lisaksi tapahtumasta saadaan viela opintopisteita, huraa! Kuulostaa kylla hyvalta, saa nahda mika sekasorto leipomisesta tulee..

Meidan naapurissahan oli ennen supermarketti nimelta Hiper Patria, mutta yhtakkia se vain suljettiin ja tilalle alettin rakentaa uutta Carrefour expressia. Jostain oli tullut tieto etta kauppa avattaisiin uudelleen 5.joulukuuta eli taman viikon perjantaina. Uskokaa tai alkaa, paikalliset rakennusmiehet on tehneet muutakin kun ottaneet siestoja, nimittain paikassa on selvasti edistytty! Muut meidan talon erasmuskaverit ovat kertoneet jopa heranneensa viidelta yolla remontin aaniin! Pytingista vain puuttuu kaupan nimikyltti katolta joten mina ja Niina ollaan vahan epailevia tuosta avauspaivasta..

No mutta tassapa oli taas kotivaelle lukemista. Lisaa tapahtumia odotellessa.
(Es wird viel passieren :) hehe, meniko oikein?)

¡Hola! pitkasta aikaa

Edelleenkin koulun kirjaston koneilla ollaan. Olen tassa viime tunnit vaantanyt englannin esitelmaa, teen sen siita, milta España nayttaa nain suomalaisen vaihto-oppilaan silmin ja noin suomalaisesta yleensa. Pitais olla muka hirveasti tilastoja ja tietojyvia mutta mulla on tasan yks taulukko jonka loysin aiheeseen liittyen ja se saa luvan kelvata. Kunhan nyt vain saisin presentaation kunnialla lapi niin hyva homma.

Taalla on ollut melko syksyista viime paivat, tassa parina on satanut vetta ja tiistai-iltana jopa tuli rakeita ja ne muuten kavi kipeaa! Mutta luin vasta etta esimerkiksi Gibraltarilla oli tullut jopa lunta. Ja koska on kylma niin kuvioonhan kuuluu etta on myos flunssa. Se kiertaa tassa parhaillaan ihmisia lapi ja meilla kaikilla on myos se. Viime sunnuntaina olin melkein koko paivan ilman isompaa aanta joten tilanne on kuiten paranemiin pain jo. Mutta kuumalle juomalle, eukalyptuspastilleille ja nenaliinoille loytyy viela kayttoa!

Ei meilla ole tassa viime aikoina oikein kummempaa tapahtunut. Kunhan on vain porratty Gandiassa ja oleskeltu. Haaveillaan parhaillaan lahtevamme ennen joulua roadtripille mutta saa nahda miten saadaan porukkaa kasaan. On paljon suunnitelmia ja paljon kohteita joissa haluais kayda joten saa nahda miten kay. Pian on kuiten itsenaisyyspaiva (sita pitaa juhlistaa jotenkin), 8.12 taalla on joku juhlapaiva koska ei ole koulua ja pikkujoulutkin me haluttais. En muista kerroinko jo mutta tanne on ilmestynyt valopylvaisiin myos jouluvalot joten niiden sytyttamista odotellessa..

Pitaapas kirjoittaa tannekin parista hassusta jutusta jota taalla on tapahtunut, molemmat liittyvat Suomeen. Nimittain, on sita valilla saanut miettia etta no Españaan astiko sita piti tulla kuulemaan tammostakin! Ensimmainen kummallisuus oli se kun tavattiin kerran yksi kaveri, joka kertoi etta hanen kaveri on ollut Suomessa Tampereella vaihdossa ja sita kanavaa kautta han tietaa Matti Nykasesta! Istuttiin siina sitten suut auki etta no tama puheenaihe tuli kylla nyt kulman takaa!
Toinen homma on sitten kun kerran minun eteen ilmestyi kaveri, joka alkoi ihan tuosta vain laulamaan mulle Lapponiaa, sita ikivanhaa Suomen euroviisua! En tieda yhtaan mista se edes tiesi minun olevan suomalainen, saatikka sitten Lapista! Kyllahan mina sitten varmistin etta joo, Lapponiasta ollaan. Samalla siina sitten selvisi etta se tiesi vaikka mita muita Suomen euroviisuja ja muisti Hanna Pakarisen ja Jari Sillanpaan nimet ja kaikkea!

Vielakin saadaan kommenttia "hrrr, muy frío" (tosi kylmaa) kun kerrotaan olevamme Suomesta. Lisaksi on tavattu aivan tosi monta ihmista jotka on kertoneet olleensa Suomessa (useiten jossain etelassa) vaihdossa taikka heidan kaveri on ollut siella. Luojan kiitos vain kerran multa on kioskin kassalla kysytty etta missas se Suomi oikein on, Euroopassako? Parhaamme mukaan on Suomea mainostettu ja kovasti siita tunnutaan olevan kiinnostuneita. Interculturalin tunnilla meidan piti esitella Suomessa vietettavia juhlapaivia ja me oltiin aivan ihmeissamme siita kiinnostuneisuudesta mika ihmisilla oli, harvemmin nimittain kellaan on nuo esitelmat kiinnostaneet. (jokaisella maalla pitaa tehda naet oma esitelma) Meidan ryhmassa oli meidan kolmen tyton lisaksi yksi turkkilainen poika, ja se oli kylla ihan mahtava. Esitelman jalkeen se kovasti kyseli etta osattaisiinko tehda sille simaa tai tippaleipia!

Nyt on jo jouduttava syomaan, nalka kurnii ja tunnillekin asti pitaisi paasta tunnin kuluttua. Olen ihan varma etta unohdin kertoa jotain mita halusin kertoa mutta koetan muistaa sen ensi kerralla! Voikaa hyvin ja kirjoitelkaa mulle omia kuulumisia! :)

Kevät keskellä talvea

Kuten otsikosta nakyy, taalla ei ole merkkiakaan lahestyvasta joulusta tai syystalvesta. Melkein kauhistuin kun kavin Posion nettisivuilla katsomassa webbikamerasta nakymia ja tajusin etta hei siellahan olikin lunta! Onhan taalla jo kylmempi mutta aurinko paistaa sen minka kerkeaa.

Kaytiin viikonloppuna Valencia cityssa. Menin moikkaamaan minun kielikurssin aikaisia kamppiksia, tytot menivat yoksi omien kielikurssikaveriensa tyko. Lauantaipaivalla kaytiin semmoisessa isossa akvaario/elaintarhassa nimelta L´Oceanografic (eli espanjaksi Oceanografico), siella oli haita ja maitovalaita ja yks jos toinenkin kala. Tein siella semmosen hienon 5senttisen, mihin sai toiselle puolelle painaa valitsemansa kuvan ja paikan nimen.
Sita ennen saatiin kokea vahan suurkaupungin draamaa. Nimittain oltiin paikallisessa sampyla (bocadillo) hmm, ravintolassa, istuttiin syomassa siina ulkona. Sitten yhtakkia hoksattiin etta yhden saksalaisen tyton (joka on muuten minun kaima) kasilaukku oli havinnyt! "Mein Tasch ist weg!" Eli se oli jollain ihme konstilla keritty tempaista, vaikka osa meista istui koko ajan naamaa laukkua kohden. Kylla ne varkaat vaan osaa.
Illalla kavin kaikkien kolmen kielikurssin aikaisen kamppikseni kanssa syomassa Valencian satamassa pain, oli mukava nahda pitkasta aikaa. Turkkilaiset tytot olivat paivalla kiikkuneet vuorille ja olivat siksi tosi vasyneita. Olin Doriksen elikka sen itavaltalaisen luona yota. Aamupalaksi syotiin montaa eri Milka-suklaasorttia, sen vanhemmat oli juuri olleet kylassa ja tuoneet sille lasti itavaltalaisuuksia!

Taas nain jalkapallostadionin lahelta ja talla kertaa kuulin jopa hurrauksia, siella oli ottelu kaynnissa! Noh, sentaan ainakin kuulin jalkapallo-ottelun.. Nakeminen on vielakin vain toivetasolla, ei olla keritty kayda. Tosin, pojilla on taalla oma jalkapallojoukkue, siina on enimmakseen vaihtareita mutta myos muutama paikallinen. Tiimin nimi on Deportivo Tranquilo, mika tarkoittaa rauhallista joukkuetta. Me oltiin Iiriksen kanssa kattomassa ensimmaista pelia, sen ne voitti hienosti 6-2. Toinen peli meni ohi, mutta sen ne haivisikin 3-4. Etta olenpa saanut nahda ees jonkunlaista jalkapalloa taalla, onneksi!

Eipa taalla taida olla tapahtunut sen isompia. Tuossa juuri oli maanantaiaamun ensimmainen tunti ja pian alkaa espanja, joten pitaa taas joutua.
Talle viikolle ei taida olla oikein mitaan suunnitelmia paitsi meidan itavaltalaiset naapurit aikoo kokata meille jotain itavaltalaista ruokaa. Se kuulosti kylla kivalta!
Me ei olla edes pesty meidan keittion uunia viela joten meidan kokkaamisvuoro siirtyy, aiotaan naet tehda makaroonilaatikkoa tassa viela ennen joulua!

No, menenpa nyt mutta kirjoittelen taas myohemmin!

Terveisia kirjastosta, osa 2

Meinaa jaada tama kirjoittelu kun ei ole enaa omaa toimivaa konetta. Nyt paatin sitten aamun kulttuurihistorian tunnin jalkeen ryhdistaytya ja tulla koulun koneille kirjoittelemaan kuulumisia. Ilmat on taalla olleet viime aikoina tosi kivat, ei ole ollut ees niin jaatavan kylma ja aurinko on paistellut melkein pilvettomalta taivaalta. Ei ole ollenkaan sellainen marraskuu-keli johon Suomessa on tottunut..

En millaan voi uskoa etta paalle kuukauden paasta on joulu! Meidan ruokakauppaan oli pari paivaa sitten ilmestynyt kaksi pitkaa hyllyllista joulukoristeita, Iiris jo innostui niista mutta mina en kylla paasta niita meidan kynnyksen yli.
Samoin kun kaytiin Iiriksen kanssa lauantaina Gandíassa niin loydettiin iso, kolmikerroksinen kodinsisustuskauppa (vahan niinkuin paikallinen Pentik) jossa oli niin jouluinen tunnelma etta.. Taytyy kylla myontaa etta siella oli melko kodikas tunnelma, olisi melkein voinut luulla etta joku asuu siella kaupassa.

Me ollaan viime paivat pidetty kahdestaan Iiriksen kanssa kotia pystyssa, talla kertaa Niina puuttuu. Viime keskiviikkona Niinan vanhemmat seka naapuri (ja perheen hyva ystava) tulivat Gandíaan. Meilla oli perjantaiaamuun asti oikein kotoisa, perhetunnelma meidan kampassa, me jopa kaytiin torstaina ulkona yhdessa syomassa. Perjantaina kun mina ja Iiris jaatiin nukkumaan niin Niina ja kumppanit lahtivat seikkailemaan kohti Barcelonaa. Nyt olen virallisesti meista ainoa joka ei viela siina kaupungissa ole kaynyt.. Noh, jos tuo Tinja tulee tanne mulle kuun lopusta kylaan niin sitten ainakin lahdetaan kaymaan. Kaikki kehuu tosi paljon ko. kaupunkia joten se on ihan pakko nahda.

Matkustelusta tuli mieleen etta ollaan todennakoisesti lahdossa joulukuun puolessa valissa pienoiselle roadtripille viikonlopun ajaksi. Tassa yksi ilta meidan itavaltalaiset naapurit kysyi etta mites kun he ja pari muuta kaveria tuosta meidan Mikonos V talosta on lahdossa pohjois-Espanjaan niin haluttaisko lahtea. No tottahan toki, juuri paastiin puhumasta etta kun haluis kayda jossain siella pohjoisessakin. Tarkoitus olisi vuokrata auto tai pari, riippuen paljon meita on lahdossa. Jannalla kylla odotetaan lahtoa..
Ensi viikonloppuna sen sijaan on puhuttu menna vihdoin ja viimein kunnon turistikierrokselle Valenciaan, etta kaytais paanahtavyyksia lapitte ja paikannettais Starbucks-kahvila ja nahtais minun kielikurssin aikaisia kamppiksia. Viela ei kuiten menna kattomaan jalkapalloa silla mean jalkapallokaverit on lahdossa muistaakseni Granadaan viikonloppureissulle.

Mitahan muuta me on viime aikoina hommattu. Hmm. No, nyt mulla ainakin pitais lahtea tekemaan englannin tuntia varten yksi puheen suunnitelma. Aiheen sai valita vapaasti ja olen ajatellut puhua tasta minun Espanjan vaihdosta, etta milta España nayttaa suomalaisen vaihtarin silmin. En oikein keksi muutakaan.
Se kylla taytyy sanoa etta toisinaan pakkaa harmittamaan aivan tosi paljon kun ei puhu espanjaa. Eika ymmarra mita kysytaan.

Mutta nyt taytynee lahtea. Volveré cuando tengo algo más que decir. Palaan kunhan mulla on jotain lisaa kerrotavaa. Hasta luego!

Terveisia koulun kirjastosta

Tama se nyt tasta puuttuikin, nimittain mun tietokone meni rikki. Ei pienintakaan hajua mika siihen meni mutta se ei kaynnisty. Tai siis kaynnistyy, mutta ei tapahdu mitaan vaan kuuluu aloitusaani ja sen jalkeen ruutu jaa vaaleansiniseksi/harmaaksi. Arsyttavaa kun ei voi tehda oikein mitaan, paitsi toivoa ihmeparantumista.

Lahdettiin sitten viikonloppureissulle Madridiin, yritin paasta sen reissun avulla yli tuosta tietokoneen aiheuttamasta arsytyksesta. Madrid oli oikein kiva kaupunki, harmi vaan etta meidan reissu oli osittain melko katastrofaalinen. Ensinnakin, siella oli aivan todella kylma. On alettu tyttojen kanssa katsoa uusin silmin talvitakkeja kaupoissa.. Noh, Madridissa oli siina +9 lamminta, ei kuulosta sinansa pahalta mutta voin kertoa etta oltiin jaassa kun lumiukot. Kun perjantaina tultiin perille, satoi vetta. Onneksi loppu viikonloppu olikin parempi, osittain jopa aurinkoinen. Madridissa oli todellinen suurkaupunkitunnelma ja ihmista kuin pipoa, ihmeteltiin sita ihmispaljoutta. Viikonlopun aikana kaytiin kuninkaanlinnassa, isossa taidemuseossa (nimi mahtoi olla el Prado tai jotain tammosta), Madridin isoimmassa puistossa. Mean hostelli oli kylla tosi hyvalla paikalla, se oli aivan keskustassa semmosen yhden keskuskadun varrella. Ihan siina meidan hotellin tykona oli mm. Starbucks kahvila (jossa kaytiinkin sitten kahteen otteeseen) ja nahtiin pitkasta aikaa H&M, niita ei olekaan nakynyt sitten Düsseldorfin lentokentan!
Mikas lomassa sitten meni vikaan? No, nuo Siestan jarjestamat reissut nakyy olevan vahan mita sattuu. Koko ajan ollaan myohassa, ei ole ilmoitettu mita tarvii matkaan, kukaan ei tieda mistaan mitaan.. Esim. sunnuntaina kukaan ei ollut ilmoittanut mihin aikaan huoneet pitaa luovuttaa vaan herattiinkin sitten siihen kun ovelle tultiin koputtelemaan etta pitaisi luovuttaa nyt huone jos ei halua ostaa sita viela yhdeksi paivaksi. Kaiken kukkuraksi lauantaina nahtiin sitten viela livena meidan hotellin edessa tappelu, ja kun viela toinen niista tappelijoista oli joku semmonen ihme bolivialainen joka oli meidan ryhman mukana.
Ehka sita paasee viela kaymaan Madridissa ennen vaihdon loppumista. Silta varalta ettei paase niin ostin aitille jaakaappimagneetin :) (ja itselle myos, se minun on FC Real Madrid-magneetti, heh!)

Nyt on taas jouduttava, kerron loput kuulumiset vahan myohemmin, toivottavasti pian. Adiós!

In Finland we say..

No nyt se iski - nimittäin kylmyys. Eikä edes kylmyys, vaan jäätävyys. Asteita täällä on nyt ollut semmoisen +18 verran, mutta tuuli ja ennen kaikkea kosteus aiheuttavat semmoisen jäätymisen että oksat pois. Yöllä ei enää pärjää edes flanellipyjamalla, toissa yön nukuin flanellit, fleece-takki ja paksu huppari päällä, huppu päässä ja villasukat jalassa, eikä ollut yhtään liian lämmin. Mun huoneen yksi seinä on vielä kokonaan liukuovea (parvekkeen vieressä kun asun) joten ulkoa pääsee hiippailemaan kylmää melko lailla. Täällä myydään vaatekaupoissa hirveästi lämpimiä vaatteita, ja nyt vasta ymmärrän että miksi. Aikaisemmin naurettiin vaan että mitä nuokin villatakeilla täällä tekee.

Meidän viikko on siis aikalailla mennyt sadetta pitäessä. Oli tarkoitus lähteä käymään tutkimusmatkalla yhdessä ostoskeskuksessa mutta vesisateen takia sekin reissu vesittyi. Samoin kävi Siestan järjestämälle huvipuistoreissulle, sekin peruuntui huonon kelin takia. Onneksi Niinalla on sentäs sateenvarjo niin päästään kouluun suht kuivina. Koulusta puheenollen, se on kyllä välillä melko omituista. Ensinnäkin, kun se meidän espanjan opettaja ei opeta vaan olettaa että kaikki tiedetään jo etukäteen. Sitten meidän strategic management and business policy-kurssin opettajat, niitä on siis kaksi, on jakaneet työt sillä lailla että toinen opettaa teoriaa ja toinen teettää harjoituksia. No, toinenhan niistä ei juuri puhu englantia ja ei siis ymmärrä meitä, ja toinen ongelma on siinä että kummatkin on menossa aivan eri aiheissa. (Kun niiden meidän harjoitusten pitäisi pohjautua teorian tunnilla läpikäytyihin juttuihin) Että kyllä meillä välillä ärsyttää.

Kouluruokalassa ei ole muuten vielä kertaakaan syöty. Meillä on erikseen kahvila ja ravintola, vaikka ne kyllä vierekkäin onkin. Kuultiin kylläkin että ne annokset on isoja, ja kaiken lisäksi kuuluu vielä kaksi eri lautasta siihen hintaan, joten täyteen ainakin pitäisi tulla. Kovasti on kyllä jo kurkittu ruokalaan päin että kyllä me sinne vielä mennään. Jos espanjalaiset (taas) vois mallia Suomesta jossain asiassa ottaa niin se ois kyllä aukioloaikojen ilmoittaminen. Monissa kaupoissa ei semmosia näet ole ilmoitettu, ravintoloista sitten puhumattakaan, joten toisinaan on vähän vaikea suunnitella menojaan.

Nyt me ollaan kuitenkin kaikki taas kotona, Iiris oli eiliseen asti perheensä kanssa kiertämässä Barcelonan nähtävyyksiä. Ensi viikonloppuna Siesta olisi järjestämässä reissua Madridiin ja sitä me vähän mietittiin, varsinkin kun jotain meidän kavereitakin on menossa. Saas nähdä, miten käy. Sinne on toisaalta helppo lähteä muutenkin, joten ei tämä viimeinen tilaisuus olisi. Tuota matkustelua me ei Niinan kans vielä oo oikein päästy kokeilemaan, Ibizan reissu on ainoa kauemmas suuntautunut reissu. No, vuoden vaihteen jälkeen meillä on viimeistään vapaata niin paljon että lähdetään, ja tietenkin sitten helmikuussa kun koulu on loppu.

Olenkin tainnut jo mainita aikaisemmin että miten hyvin Kippis täällä tunnetaan. Kaikki haluaa aina tulla kippistämään meille ja olen huomannut että sitä tehdään myös silloin kun me ei olla mukana kippistämässä. Varsinkin yksi, tässä meidän talossa asuva saksalainen kaveri, Simon, on ottanut kippiksen sanomisen sydämenasiakseen. Ja toisinaan tuntuu että Suomen noin yleensäkin, me kerran jopa yllätettiin kun se alkoi selittää että "In Finland we say" elikkä siis 'Suomessa meillä sanotaan että'..
Suomesta tulikin mieleen että ollaan nyt viime aikoina tutustuttu paremmin ja saatu hyvä kaveri neljännestä meidän RAMKilaisesta, Emmasta. Meitähän siis on tietoisesti kuusi vaihtaria Suomesta täällä, meidän neljän tytön lisäksi kaksi poikaa. Toinen niistä, Samir, on se, joka kerran yllätti meidät aivan täysin puhumalla suomea kun me luultiin sitä vähintään espanjalaiseksi. Toinen sitten taas on nimeltään Reima, oli jostain tuolta etelästä. Se on melkoinen näky täällä, koska sillä on pitkä, vaalea ja kihara tukka. Ja totta kai on kunnon suomalaisen tapaan kalpea.

Mutta ei tänne kyllä oikeastaan sen ihmeellisempää kuulu. Päivät vaan menee sekaisin kun ei ole samanlaista koulurytmiä niin kuin Rovaniemellä että kaheksalta kouluun ja neljältä kotiin. Ja senhän siitä sitten saa että menee synttärit ja kaikki vähän ohi, kortit lähtee aina myöhässä. Vaan täällä on kyllä melkoinen operaatio löytää onnittelukortteja, tai oikeastaan mitä tahansa muuta kun turistikortteja. Ja kohta ei löydy edes turistikortteja enää, sillä niitä myydään tuolla rannassa turistikaupoissa jotka on menossa varmaan jo kohta kiinni.

Nyt on lähdettävä syömään jotain. Me ei oo omaksuttu ollenkaan paikallista syömärytmiä vaan me syödään samoihin aikoihin kun kotona Suomessakin. Kielikurssin aikana me vielä käytiin illalla, siinä seitsemän ja puolen yön välillä, ulkona syömässä mutta nyt on juurruttu suomalaisiin tapoihin. Ainiin! Mepä saatiin eilen ruisleipää ja Fazerin suklaata, Iiriksen kotiväki oli tuonut vhän tuliaisia sille. Kylläpä oli hyvää! Koskaan ei kyllä ole vielä maistunut Fazerin suklaa niin hyvältä.

Tranquila, tranquila..

Niin se on taas vaan uusi viikko vierähtänyt alta ja lokakuun loppua kohden mennään. Hui kamala miten aika rientää..
Tämä viikko on ollut todella lämmin ja aurinkoinen, oltiin jopa parina päivänä rannallakin ennen koulua. Naurettiin sitten kun mentiin kouluun että montakohan kertaa sitä voi kotona sanoa, että meinasinpa melkein unohtaa vaihtaa uikkarit pois ennen kouluun menoa. Me vaan ei saada tarpeeksemme siitä että ollan lämpimässä Espanjassa ja sen ihmettelystä! Tämä viikonloppu ei ole kylläkään enää ollut niin kesäinen mutta kylmä täällä ei missään tapauksessa ole. Kun kuuntelee noita juttuja Suomen ilmasta niin ei passaa mennä sanomaan mitään kylmästä..

Tällä viikolla on ollutkin paljon koulun ulkopuolista ohjelmaa. Torstaina emännöitiin tyttöjen kanssa täällä meidän kotona meidän ensimmäiset illanistujaiset ja niistä tulikin menestys! Oli vain hassua huomata että oltiin seurueen ainoat ei-saksankieliset.. Kuulen täällä niiiin paljon saksaa että on pelottavaa välillä huomata että espanjan sijasta yrittävänsä muodostaa mielessään lauseita saksaksi. Meillä oli semmoset alle kymmenen omaa kaveria ja sitten niiden niiden kavereita (elikkä meidän uusia kavereita) ja vierailijoita kotimaasta. Hirveän monella on tähän aikaan perhettä tai kavereita kotoa kylässä. No mutta niihin illanistujaisiin, me istuttiin melkein koko ajan meidän parvekkeella ja hauskuutta riitti, ja siitäkös me oltiin mielissämme. Meidän olohuoneen seinän sombrerot keräsi ihastelijoita ja samoin kaikki kyseli että miksi meillä on sakset olkkarin seinällä (meillä on näet sakset roikkumassa seinällä naulasta, ne on helppo löytää siitä niin siksi tämmöinen sisustusratkaisu). Täytyy muuten vielä mainita että täällä osaa jo hirveän monet sanoa "kippis" ja sitä käytetään joka välissä kun kippistetään. Meistä se on hirveän hauskaa! Jos halutaan olla espanjalaisia niin sanotaan että salud ja saksaksihan se taipuu että prost. Myös puolaksi sen olen joskus kielikurssin aikana kuullut, se oli jotain tyyliin "strovje" (kirjotetaan kyllä varmaan aaaaivan eri lailla)
Perjantaina tehtiin reissu Carrefourin tavarataloon ja minä sain vihdoin yhden uuden levyn jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Ja se oli paljon halvempi kuin mitä se Suomessa maksaisi! Eilettäin oli neljännen RAMKilaisen, Emman, synttärit. Se oli leiponut hyvää kaukkua ja sillä oli vaikka mitä muutakin mussutettavaa, me vietiin sille semmonen kiva suklaapupu lahjaksi.

Alunperäisen tarkotuksen mukaan tälle päivälle oli ohjelmassa jalkapallo-ottelu, mistä olin jo enemmän kuin innoissani, mutta sinne ei päästy koska pojat eivät saaneet enää lippua otteluun. Olen niin innoissani että meillä on täälä saksalaisia poikia kavereina, niiden kanssa voi puhua jalkapallosta! Kyllähän ne oli vähän ihmeissään kun ensimmäisen kerran tuli juttua siitä, että minäkin tykkään jalkapallosta. Yksikin Matthias on monta kertaa jaksanut ihmetellä kun tiedän "niin paljon joukkueita ja pelaajia" ja yleensä kun olen sen mielestä eka tyttö joka tykkää jalkapallosta.
Mutta siitä jalkapallomatsista, harmittaahan tuo kun nyt menee ohi mutta me varmana mennään toisen kerran. Päätettiin sitten yksimielisesti että tämä päivä käytetään löhöilyyn ja läksyt pitää tehdä ennen nukkumaanmenoa. Haettiin tuossa pari tuntia sitten pitsat yhdestä näistä naapuruston pizzerioista ja tämä pitsa oli aivan erityinen - ensinnäkin hirveän iso ja paljon täytettä, mutta samalla myös yksi parhaista pizzoista ikinä.

Tulikin mieleen, että en olekaan tainnut kertoa että meillä on täällä Gandiassa semmonen tyttö, joka opiskelee ihan 'oikeana' opiskelijana täällä UPV:ssä (Universidad Politécnica de Valencia). Aikaisemmin meiltä aina kysyttiin että tunnetteko sen, kerta olette Suomesta. No, yksi tunti sitten ennen intercultural communications tuntia Iiris näki sen tytön ja alkoi puhua mulle ja Niinalle että onkohan tuo se nyt. Minä sitten käännyin ympäri ja menin tarjoamaan kättä sille tytölle että 'terve, ootko sinä kans Suomesta?' ja olihan se. Se kertoi, että opiskelee täällä nyt neljättä vuotta (koulutus on viisivuotinen). Se on lähtöisin Helsingin tyköä mutta oli sitten aikanaan ollut Alicantessa (eli tässä ihan lähellä) vaihto-oppilaana ja päättänyt aloittaa ihan oikean koulun täällä. Se kovasti kyseli meiltä, mitä on tykätty ja toisinpäin.

Ensi viikolla minä ja Niina ollaan arkipäivät kahdestaan täällä kotosalla sillä Iiris lähtee Barcelonaan, sen perhe tulee sinne syyslomalle. Me on mietitty että miten me pärjätään kahdestaan niin pitkään, on totuttu että koko ajan on kolme tässä häärimässä. Eikä meillä ole ensi viikolle edes vielä ohjelmaa tiedossa, saa nähdä mitä saadaan aikaiseksi. Ainakin pitäisi lähettää yksiä kouluun liittyviä papereita meidän kansainvälisen toimiston kautta Suomeen, hakea UPV:n opiskelijakortit ja kysellä projekteista, joita täällä voitaisiin suorittaa.

En muista olenko maininnut aikaisemmin tästäkin mutta on todella ärsyttävää kun täällä maassa on tuo siesta-käytäntö useimmissa paikoissa. Elikkä monissa kaupoissa on siinä noin kello puoli kahden - viiden välillä pelit seis, vietetään siestaa. Täällä ei taida olla olemassa ruokatuntia joten siinä välissä sitten syödään ja nukutaan, pitäisi olla päivän kuumimmat hetket käsillä. Minusta se on varsinkin näin syksyllä ihan turha homma, ei nyt ole enää edes niin kuuma. Ja me kaikki suomalaiset on sitä vuorollamme päivitelty, se sotkee niin täysin suunnitelmat. Meidän mielestä juuri tuo kahden ja viiden väli olisi parasta aikaa kiertää kauppoja. Ja kun siestan aikataulu on niin liukuva, läheskään kaikkialla ei ole aikataulua sille vaan kaverit menee siestalle sitten kun siltä tuntuu.
Täällä maassa on myös tykätään kovasti raketeista, täällä saatetaan ilotulittaa minä päivänä vain ja joskus jopa vielä valoisan aikaan!
Mutta se on jännää, noin koulun suhteen, että tunnilta myöhästymisen kanssa ollaan toisinaan tosi tarkkoja. Me kun luultiin että espanjalaisessa koulussa ei välitetä mistään mitään, mutta monella kurssilla on esim. se käytäntö että jos tulet enemmän kun 15min myöhässä tunnille niin sinnepä ei pääsekään enää. Täsmällisyydestä muistutetaan koko ajan. Mutta sitten taas toisinaan opettajat on epätäsmällisiä ja jokunen on kuulemma joskus jättänyt tulematta kokonaan.
Välillä me huomaillaan keskenämme että voivoi, tuommonen peli ei kyllä vetelis Suomessa. Ja toisinaan kylläkin toisinpäin että onpa tämä tehty kivasti täällä, ei ne olis kyllä näin alkanu Suomessa tekemään..
Espanjassa ei muuten tunneta tiskiharjoja, vaan käytetään semmosia sieniä samaan tarkotukseen. Pyykinkuivaustelineitä niillä on täällä kyllä, mutta useammin vaatteet ripustetaan roikkumaan ikkunasta, ikkunan ulkopuolelle semmoisille parille kuivaustangolle. Meilläki on sellainen keittiön ikkunan ulkopuolella. Monilla ihmisillä on täten pyykit kuivamassa ikkunasta kadulle päin, kaiken kansan nähtävänä, mutta eipä niitä tunne se paljon häiritsevän.

Ainiin, joka paikassa hoetaan kahta asiaa. Ensimmäinen on tuo mikä on otsikossakin eli tranquila, tranquila ('trankila') eli se tarkoittaa jotain tämmöistä että 'rauhoitu' tai 'rauhassa' 'ei mitään hoppua'. Toinen on no pasa nada. Se tarkoittaa että ei se mitään/ei tässä mitään.
Eli kyllä täällä aina välillä näkyy myös se 'huomenna, huomenna'-elämänasenne.

Tässä nyt ilmeisesti kaikki tältä kertaa, kun ei tule enää muutakaan mieleen. Myöhempisiin, chao.

"A Valencia, por favor!"

On se jännä miten täällä kelit vaihtelee ja pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä että ei meidän tuosta kesästä tarvitse luopua ikinä. Kun viimeksi kirjoitin niin myrksy oli alkamassa, ja huonoa säätä kesti eiliseen asti. Koko torstainkin satoi kaatamalla vettä ja oikein mikään paikka ei ollut huonon ilman (ja Valencian juhlapäivän) takia auki. Perjantaina sitten päätettiin että ei tästä tule mitään, nyt otetaan juna jonnekin kauas ja lähdetään. Gandíaankaan ei ollut jäänyt paljon ketään tuttuja, joten ei mekään haluttu jäädä vesisateen keskelle istumaan. Ongelma vain oli siinä että kaikkialla muualla paitsi ihan etelässä tuntui olevan yhtä huono keli, ja etelän kaupunkeihin kuten Málagaan olisi kestänyt junalla kymmenisen tuntia joten ei oltaisi keritty olla kohteessa kauankaan sillä maanantaina oli taas koulupäivä. Päätettiin sitten ottaa perjantain iltatuntien jälkeen juna Valenciaan ja olla viikonloppu siellä. Kyllähän sielläkin satoi mutta onneksi vain hetkittäin. Harmi vaan kun Iiriksen kaverille sattui näin huonot kelit, se kun oli tullut Suomesta syksyä karkuun... Ainiin, vielä täytyy mainita että päästiin muuten Valenciaan ilmaiseksi, meiltä ei ikinä tultu perimään 3,90e niinkuin olis pitäny.

Lauantaipäivänä päästiin kartoittamaan kaupungin keskustaa, sillä edellinen Valencian visiittihän oli se kun ensimmäisen kerran tultiin Espanjaan ja oltiin aivan hukassa. Iiris shoppaili kaverinsa kanssa ja me Niinan kanssa tutkittiin ympäristöä ja mentiin syömään. Meidän ruokapaikka oli hienonnäköinen italialaisravintola mutta meno muuttui oudoksi siinä vaiheessa kun oltiin tilattu pizzaa. Meiltä vietiin veitset pois ja jätettiin haarukat siihen pöytään. No, ajateltiin että saadaan varmaan jotkut hienot pizzaveitset tilalle mutta kun pizzoja kiikutettiin meille niin eihän sieltä mitään veitsiä tullut. Ajattelin sitten että no hitsi, mulla on kyllä nälkä nyt ja jos kerta meinaavat että annetaan noitten syyä pizza pelkällä haarukalla niin minä syön kyllä sormin sitten! Kerkesin puolet syödä pitsasta (ja meitä kyllä varmana katottiin kieroon) kun joku toinen tarjoilija tuli ja kiiruhti antamaan veitset. Voin kertoa ettei jätetty tippiä.

Valenciassa oltiin yötä Niinan ja Iiriksen kielikurssin aikaisen kaverin luona, ja se asui ihan jalkapallostadionin vieressä. Rakennus oli aika hyvin pakattu muiden rakennusten väliin, isot Estrella-oluen mainokset vain näkyi. Minä odotan enemmän kuin innolla sitä päivää, kun pääsen katsomaan sinne jalkapalloa. Lauantaina löysin vahingossa telkkarista Espanja vastaan Viro pelin ja voi vain arvata olinko pelkästään siitä innoissani.. Toivottavasti onnistun pyydystämään seuraavan pelin mahdollisimman pian.

Sunnuntaipäivä meni löhöillessä neljän seinän sisällä kotona Gandíassa, eihän siinä kelissä muuta edes voinut tehdä. Eilinen päivä oli hiostava ja tosi sumuinen, mutta eipähän ainakaan satanut. Tänään hellelukemat on sitten taas korkealla ja aamukahvia juodessa parvekkeella pystyin näkemään taas monen päivän tauon jälkeen vuoret. Kesäinen musiikki soi rannalta käsin ja vuorien vieressä joku lenti semmoisella ultralla, mitä isä myös lentää. (Eli siis ne jokka eivät tiedä yhtään mistä puhutaan niin meinaan semmoista pientä lentokonetta, mitä monesti erehdytään sanomaan riippuliitäjäksi kun ei oikein muutakaan sanaa tiietä) Hulluintahan tässä on se että on melkein lokakuun puoliväli. Voin kuvitella minkänäköistä on samaan aikaan Suomessa...

Suomesta tulikin mieleen, olen pitänyt kirjaa siitä, minkämaalaisiksi meitä on täällä luultu. Suurin osa ihmisistähän kysyy että mistäs te olettekaan, mutta ihan muutaman kerran joku on erehtynyt veikkaamaan. Eikä kertaakaan ole arvattu suomalaisiksi, ei edes ruotsalaisiksi. Kun ensimmäisen kerran mentiin rannalle kielikurssin aikana niin meidän löhöpaikan ohi meni ohikulkumatkalla semmoinen vanhempi pariskunta, joka kysyi että ollaanko ranskalaisia. Kun korjattiin kotimaamme Finlandiaksi niin heti alkoi Suomen kehunta. "Suomi on kaunis maa." Kerran meitä taas veikattiin itävaltalaiksi ja koululla yksi meidän kansainvälisen toimiston täteistä kysyi että ollaanko hollantilaisia. Mutta ei, aina on ylpeästi kerrottu olevamme Suomesta. Hauska huomata, että monta kertaa tämän kertomisen jälkeen saadaan vastaukseksi että "hrrr.. muy frio" elikkä 'tosi kylmää' Ja yllättävän monta kertaa muut vaihtarit on alkaneet kysyä meiltä siitä, että kun Suomessa aurinko ei laske joskus kesällä ollenkaan, onko se totta.

Tänään meillä on yhden oppitunnin verran koulua, intercultural communications on tunnin nimi. En nyt tiedä onko siellä niinkään oppinut muista kulttuureista paljon (ainakaan tähän asti) mutta muuten on kyllä puhuttu. Olen esimerkiksi kysynyt, että onko Hollannin ja Alankomaiden välillä mitään eroa, olen kuullut juttua siitä miten tarkkaa hommaa oluen valmistus Saksassa on, miten Itävallassa toimii käsite 'suomalainen sauna' jne.. Ja myös espanjan kieltä opitaan koko ajan enemmän ja ollaan pääsemässä mukaan tähän espanjalaiseen kulttuuriin. Hitaasti hyvä tulee, ja siinä totuus.

Nyt pitää lähteä kauppaan jotta päivä ei mene tässä tietokoneella naputellessa. Jatketaan taas myöhemmin!

P.S. Ei täällä olekaan turistiaika aivan täysin lopussa, sillä saatiin eilen naapurihotelliin linkkarilastillinen lomalle tulleita vanhuksia. Jipii.

Huomenta Suomi,

Hyvin pyyhkii.
Istuskelen kotona, syön aamupalamuroja ja päätin alkaa kirjoittelemaan taas tänne kuulumisia. Tuossa yksi päivä kun käväisin alakerran naapureilla kylässä, pääasiassa koulujuttujen takia kylläkin, niin sieltä pojat kertoi että tänne pystyy nappaamaan toisen naapurihotellin nettiyhteyden. Ja niinhän tämä näkyy toimivan! Varsinkin parvekkeelta käsin yhteys on hyvä, on mukava istuskella tuossa ulkona ja katsella maisemia samalla kun on netissä. Ja parastahan tässä on se ettei tarvitse enää raahautua koululle asti päästäkseen lukemaan sähköposteja! Ei sillä että koulu olisi liian kaukana..

Meillä on ollut tässä hyviä, aurinkoisia kelejä pitkään kunnes viime yönä oli sitten kunnon myrsky. Tuntuu että vettä tulee semmosella raivolla että kohta se tulee sisälle asti. Nyt siellä satelee vettä ja taivas on niin pilvinen että pelkästä ajatuksestakin alkaa ikävöidä villapaitaa. Enää ei ole ollut hirveitä helteitä, päivälämpötilat on siinä jossain +20 ja+25 hujakoilla. Tiedän että tämä nyt kuulostaa sinne Suomeen käsin vähän tyhmältä mutta kyllä sen oikeasti tuntee että on vähän viilentynyt.

Tänään on vapaapäivä koulusta, sillä on se Valencian maakunnan (tarkistin oikean sanan!!) juhlapäivä. Me ollaan oltu Niinan kanssa nyt viime päivät kahdestaan, sillä Iiris on ollut Barcelonassa. Sen kaveri Suomesta lenti sinne tiistaina ja nyt ne ovat yhdessä matkalla kohti Gandíaa, joten ilmaantuvat varmaan tässä tänään iltapäivällä. Kaveri, senkin nimi muuten Iiris, on siis kylässä meillä melkein viikon. En kyllä tiedä yhtään mitä meinataan tehdä tänä päivänä, taikka viikonloppuna. Tiedän että jotain vaihtareita on lähtenyt käymään Madridissa, ja sitten taas viisi meidän vaihtarinaapureista on vuokranneet auton ja lähtevät käymään Etelä-Espanjassa.

Eilen oli taas espanjan tunti. Olen tosiaan keskimmäisessä ryhmässä ja huh huh, se on kyllä melko vaikeaa välillä. Ongelma on nimittäin siinä että meidän opettaja ei oikeastaan opeta, vaan me tehdään tehtäviä tehtävien jälkeenkin. Meille esimerkiksi lätkättiin tässä yksi päivä eteen ensimmäinen mennyt aikamuoto, elikkä sama kun suomessa vaikka "menin" (imperfekti?). Eihän me olla ikinä käsitelty aikaisemmilla kursseilla mennyttä aikamuotoa ja nyt olisi sitten tehtävissä pitänyt osata taivuttaa eri verbejä. Miten taivutat kun sulla ei ole hajuakaan niistä päätteistä kun kukaan ei ole niitä koskaan kertonut! Missä on nyt järki tästä hommasta. Vaan ainakaan vielä ei luovuteta.
Eilen sain myös ostettua kirjan englannin tunnille, maksoi kolmekymppiä. Me puhuttiin tuossa että osa kirjan tehtävistä vastaa vähän meidän ala-asteen tasoa, mutta sitten taas monet tekstit on kuivia ja niissä on paljon vaikeita sanoja.

Nyt on saatu lämmin yökkäri ostettua ja myös lämpöiset sisätossut löytyy. Onneksi meillä on alusta asti ollut viltit kaikille, joten toivottavasti nyt on lämpimämpää.

Nyt Iiris ja sen kaveri tuli tänne, pitääpä mennä vaihtamaan kuulumisia ja pitämään seuraa. Myöhempisiin!

"La vida es un viaje"

Täällä taas, netin äärellä. Viikonloppu vierähti ohitte, samoin fiesta joka meillä oli täälä Gandíassa. Fira i Festes kesti yhteensä viisi päivää, sen ajaksi Gandían kaupunkiin oli kasattu keskiajan markkinat, illoille konsertteja ja pieniä esityksiä aina joka väliin ja kadunkulmaan. Me oltiin mukana menossa joka ilta, isolla lavalla pidettiin peräkkäisinä iltoina latinopop, hiphop ja hard rock-konsertit. Oli kivaa vaihtelua tuo fiestameininki, lauantaina meillä oli kylässä jopa minun kielikurssin aikainen kämppis, Doris. Tällä viikolla käsittääkseni tällä koko Valencian provinssilla (en oo suomenkielisestä sanasta nyt ihan varma) pitäis olla jonkunnäköset juhlallisuudet, ja sunnuntaina on Espanjan kansallispäivä. Saa nähdä miten sitä sitten juhlitaan..

Tänään meillä on kerinnyt olla jo espanjaa ja kulttuuriperintöä. Kulttuuriperinnön tunnilta nappasin myös tämän kirjotuksen otsikon, meidän professori nimittäin kertoi keskiajasta ja tuossa vaiheesta siitä, miten keskiajalla suhtauduttiin kuolemaan. Espanjan tunnille meille lyötiin yhtäkkiä eteen verbien menneet aikamuodot, en tiiä oliko muut niitä ikinä opiskelleet mutta minä en ainakaan ja tuntui hassulta ku ne yhtäkkiä oliskin pitänyt osata. Nyt pian alkaa englannin tunti, pitääkin kiirehtiä sinne..

Meillä oli eilisestä alkaen kotona ongelma, nimittäin juokseva vesi oli heittäny kokonaan juoksemasta! Sehän tietenki tarkotti että ei voinut kotona käydä suihkussa, saatikka sitten vessassa. Piti eilen turvautua kaveriin, nimittäin käytiin neljännen RAMKista tulleen tytön luona suihkussa. Se asuu espanjalaisten kämppisten kanssa ja niillä oli ihana pieni koiranpentu siellä, rodultaan husky. (mikä on sinäänsä hassua koska mehän ollaan nyt Espanjassa eikä pohjoisessa! mahtaa sillä raukalla olla kuuma sen turkin kanssa... ) Kuitenkin, nyt kun tuntien välissä käytiin kotona niin hihkuttiin riemusta kun kokeiltiin vesihanaa ja vettähän sieltä tuli. Ei ihan moitteettomasti mutta vettä kuitenkin.

Kuvia olis taas laittaa nettiin mutta saa nähä koska nettiyhteys ja aikataulut lyö kättä käteen. Nytkin olis kirjoteltavaa pitemmältikin mutta pakko juosta tunnille, meän englanninopettajasetä kyllä huomauttaa jos tulee myöhässä, se on melko piikikäs välillä.

Hasta luego, nähdään myöhemmin.

Maria klo 22.20: Nyt on muutama uusi kuva!

Takaisin vesisateeseen

Ibiza. Mulla oli semmonen mielikuva että heti kun tuut Ibizalle niin aurinko paistaa, joka paikasta tunkee kukkaa ja ihmisiä on kadut täynnä. Kun me tultiin perillä yöllä ennen yhtä niin mitäs me saatiin? No tietenkinhän oli pimeä, vettä tuli taivaan täydeltä, oli kylmä ja oltiin hukassa. Ja kun vihdoin päräytettiin hotellille taxeilla niin eiköhän sielä selvinny että meidän varaus ei ole ikinä menny läpi. Onneksi meidät kuitenkin saatiin jotenkin siirrettyä toiseen hotelliin toiselle puolen keskustaa joten loppu hyvin kaikki hyvin. Lauantaina meillä onneksi oli loistava Ibiza-keli elikkä aurinko paistoi ja oli todella lämmintä. Meidän päivä oikeastaan kului linja-autoissa ja niitä odotellessa. Päämääränä oli niinkin jännä juttu kun hippimarkkinat. Semmosessa pienessä kylässä oli semmonen jo melkein itsessään pienen kylän olonen paikka, jossa oli kojua kojussaan kiinni. Markkinoita pyörittämässä oli semmosia jo yli keski-ikäisiä hippejä, joilla asiaan kuuluvasti oli tietenkin pitkät tukat ja rennot vaatteet ja leppoisat hymyt. Ilmassa leijui tosi pistävä hajusteiden tuoksu, mutta muuten ne markkinat oli tosi kivat ja jos olis alkanu kunnolla kattomaan niin ostettavaakin olis löytyny.
Ibiza on tosi kuiva saari. Meän hotellin vessakin oli lappu, jossa neljällä kielellä sanottiin että vesi on harvassa täällä, ethän tuhlaa. Hanavesi oli puoliksi merivettä ja puoleksi kunnollista, puhdistettua. Toisekseen, paikka on kyllä tosi turismin peitossa, varsinkin brittejä oli kyllä melkein liikaakin. Tosin nyt sielä on turistikausi lopuillaan, lopettajaisjuhlista oli ilmotuksia joka toisessa katupylväässä. Mietittiin bussissa että miltähän täälä näyttäis ilman turismia, ei paljon paikallisasutusta muuten näkyny.. Mutta sitten taas toisaalta, Niina totesi että turismistahan paikalliset leipänsä kiskoo niin että kolikolla on taas myös kääntöpuoli.
Reissu oli kuitenkin hieno, tutustuttiin muihin vaihtareihin vähän paremmin. Me ei taas voitu uskoa siinä kun odoteltiin lauttaa että tässä sitä istutaan Ibizan satamassa, otetaan aurinkoa syyskuun lopussa ja tuolta Välimereltä puhaltelee semmonen pienoinen merituuli... On siinä Lapin tytöillä ihmettelemistä.

Tänä aamuna oli sitten taas niin jännät paikat että. Meillä oli ensimmäinen täysin espanjankielinen oppitunti (tai paremminkin luento), aihe oli patrimonio cultural elikkä kulttuuriperintö suomeksi. Nyt kun tässä on jo kulunut pari tuntia siitä niin verenpaine on kerenny tasaantua, mutta täytyyhän sanoa että olipas kokemus. Ja ensi perjantaina uudestaan. Enpä olekaan koskaan istunu vielä oppitunnilla missä aluksi tuntui että ei tässä tajua yhtään mitään, siis noin kielen kannalta. Kyllä minä kuiten ymmärsin suurin piirtein ne asiat mistä puhuttiin mutta Iiris ja Niina sitten taas ei.. Tämä oli kyllä ensimmäinen luento koko turismin opiskelun aikana joka oli tosi kiinnostava. Kulttuuriperintöhän on käytännössä historiaa eli opettaja luennoi antiikin Kreikasta, Aleksanteri Suuresta (isälle vaan tiedoksi että se on muuten espanjaksi Alejandro Magno, ellet tietänyt jo), Roomasta ja päästiinpä kristinuskoonkin ennen kuin tunti loppuu. Meän opettaja on semmonen vanhemmanpuoleinen, viisaan näkönen mies joka on kyllä luennoitsijana aika mielenkiintoinen. Välillä se huutaa, välillä kuiskailee, välillä puhuu tosi selkeästi taas. Oli villiä muuten miten sujuvasti se käytti googlea, sieltä se repi kaikki kartat ym mitä se meille tunnilla näytti. Opettaja myös kulkee ympäri luokkaa, huitoo toisinaan käsillä ja saattaa kysyä joltain oppilaalta sattumalta jotain. Ja siinäpä tulikin se syy sitten miksi minusta tunti oli toisinaan hirveä: koko ajan pelkäsin naama valkoisena että no nyt se kysyy meiltä jotain ja eihän me ymmärretä mitään. Nolona ois pitäny sitten alkaa että No me preguntas, no hablo español.. Onneksi nyt ainakin vältyttiin.
Muita tyttöjä väsytti hulluna mutta minä pysyin hereillä muutamasta syystä, pelosta, ymmärtämisen yrittämisestä ja mielenkiinnosta. Mulla kaikui koko tunnin Hennan tarinat päässä siitä, miten se oli ollu kreikankielisillä oppitunneilla ymmärtämättä aluksi yhtään mitään. Deja vu tuli nyt tässä :)
Tunnin jälkeen käytiin opettajan juttusilla. Se kuulemma puhui englantiakin mutta halusi että me puhutaan espanjaa. Haluttiin kysyä että mites kun me ei tuota espanjaa oikein osata niin voidaanko silti käydä tämä kurssi. Se opettaja sanoi että joo, teillä saa olla kokeessa sanakirjat ja näin mutta tehän olette täällä nimenomaan oppimassa espanjaa joten elkää nyt jättäkö tätä kurssia käymättä, tässähän te opitte kuuntelemalla. Meinataan ottaa setän neuvosta vaari.

Tässä aamulla sattui muutakin tosi villiä. Me käytiin kattomassa kansainvälisen toimiston edestä että mihin espanjan ryhmään on päädytty (vaihtoehdot A1, A2 ja B1, ensiksi mainittu on alkeisryhmä) ja siinä kun tutkittiin tarkasti aikamme ja juteltiin suomeksi niin yhtäkkiä jostain takaa yläilmoista kuului että "Mihin ryhmään te kuulutte?". Säikähettiin aivan tavattomasti! Se ääni kuului semmoselle pojalle joka minun vinkkelistä olis ihan hyvin voinut olla täältä Välimeren alueelta kotoisin. Kävi kuiten ilmi että paikannettiin juuri uusi suomalainen, tämä nimittäin oli Oulusta ja sillä oli ulkonäön lisäksi vielä niin ulkomaalainen nimi että eihän sitä suomalaiseksi voinu äkätä. Minä ja Niina ollaan sen kanssa samassa ryhmässä (A2), myös Iiriksen ryhmässä (A1) on yksi suomalainen.

Lisäksi jouduttiin vielä tappelemaan nettiyhteyksien kanssa, mutta lopulta saatiin sekin vaikeus käännettyä voitoksi. Meillä on täällä välillä menny kaikki niiiin erilailla kun piti ja suunnitelmat vaihtunu tai joku on menny pieleen tai.. Suomalaiselle sisulle on ollut käyttöä. Mutta nyt taas aurinko paistelee ja vesisadekin on lakannut toistaiseksi joten ainapa tämä tästä :) Yöllä vaan on kylmää ja aamusta puhumattakaan, varsinkaan kun lämmintä suihkuvettä ei riitä kolmelle asti.. Pitänee suunnistaa taas pian Gandían kaupunkiin shoppailemaan ja ostamaan lämpimät sisätossut, villatakkeja ja pyjama.

Myöhempisiin!

P.S. Laitan Ibizan kuvia vähän myöhemmin, nyt on jouduttava syömään että päästään kolmelta englannin tunnille.

Terveisiä kotoamme, hiljenevästä turistirysästä

Hola, cómo estáis? (Heippa, mitä teille kuuluu?)

Paljon on taas kerinnyt tapahtua sitten viime kirjoittaman, ei vain ole ollut nettiyhteyttä kirjoittaa. Homma meni näet niin että meillä oli tunnukset koulun nettiin kielikurssin ajaksi ja kun kurssi loppui niin näin kävi myös tunnusten voimassaololle. Nyt kun meillä on yliopiston puolesta uudet tunnukset niin tilanne on paljon valoisampi.

Kun viimeksi kirjoittelin, eli viime perjantaina, oltiin lähdössä kansainvälisiin ruokabileisiin. Siellä olikin sitten melkoinen pöytämeri erilaisia ruokia ja täytyy myöntää että vatsa tuli täyteen jo reilusti ennen puoliväliä, paljon jäi maistamatta. Onneksi myös meidän makaroonilaatikko meni melkein kokonaan, jopa meidän kiva opettaja otti annoksen ketsupin kera. Lauantaina moni sitten muuttikin pois hotellista (niinkun minun turkkilaiset kämppikset), me vaan lähinnä loikoiltiin ja käytiin syömässä ulkona viimeisen kerran minun itävaltalaisen kämppiksen kanssa. Sunnuntaina koitti muutto kohti uutta osoitetta ja samana päivänä käytiin tutustumassa Gandíán kaupunkiin ekaa kertaa.

Me nähtiin siellä kyllä jotain tosi jännää. Ensin nähtiin vaan että semmosella sivukadulla joukolla ihmisillä on sombreroja päässä ja mietittiin että no mitä ihmettä. Tarkemmin katsoessa huomattiin että niillähän oli kunnon juhlat koko kadun leveydeltä; ilma oli täynnä savua ja melua. Maassa, varmaan joka kymmenes metri vähintään, oli isoja patoja joissa valmistettiin mm. paellaa. Ja eikä yhtään ainoata turistia lähimaillakaan! Siellä sitten käveltiin ja katseltiin, eikä meitä varmaan muuten mitenkään ees huomattu siinä sorinassa paitsi yksi täti naureli Iirikselle kun se otti kuvia.. Oli kyllä jännä tunnelma.

Maanantaina sitten saatiinkin kunnon herätys arkeen: koulu alkaa, siis ihan oikea koulu. Luultiin muka että kävästään koulussa vaan infotilaisuudessa ja saadaan koulun lappusia niin mitä vielä - suoraan tunneillehan meitä oltiin ohjaamassa.
Kun oltiin tarpeeksi monelta ihmiseltä kysytty apua, haettu kurssilistat ja mietitty päämme puhki niin saatiin päätettyä kurssit joille ollaan menossa. Yksi niistä on täysin espanjankielinen, se jännittää että pystytäänkö selviämään siitä. Tämän viikon tunnit on sen kurssin osalta missattu päällekkäisyyksien takia joten saa nähdä.. Sen sijaan käytiin englannintunnilla (jossa opettaja puhui pelkkää englantia, kieltäytyi puhumasta espanjaa edes niille muutamalle kolmosvuoden opiskelijalle jotka olivat eksyneet tunnille..) ja yhdellä englanninkielisellä kurssilla joka käsittelee yritykseen liittyviä asioita.

Kelit on täällä muuttamassa jo syksyisemmäksi. Koko tämän viikon on ollut kylmempää ja satanut vettä. Tuossa kauhuissamme mietittiin että jokohan alkaa olla rantakelit kohta ohi, kalenterin mukaanhan tämä on jo ensimmäinen syksyviikko että kesä on sen puolesta jäänyt tältä vuodelta taakse. Keskiviikkona käytiin uudemman kerran shoppailemassa Gandían kaupungissa (sunnuntaina putiikit oli kiinni) ja silloin ei tullut koko ajan vettä taivaalta mutta muutenpa ei olla muuta kun vettä nähtykään.

Eilen oli muuten jännät paikat, käytiin nyt vihdoin meidän kämpän vuokranneessa toimistossa (agency) ja meillä oli kolme asiaa selvitettävänä: kolmas avain, sähkö (että miten maksetaan) ja postiosoite. Ja kokonaan espanjaksi. Minä olin puhemiehenä ja voin kertoa että oli se melkoinen verenpaineennostattaja se visiitti. Ainakin tällä kielitaidolla... Loppujen lopuksi homma meni hyvin ja saatiin asiat selville mutta tuon osoitteen kanssa meinasi tulla ongelmia. Loppujen lopulta saatiin jonkunlainen osoite puristettua ulos niistä toimiston sedistä, meidän postit tulee sinne toimistolle ja sieltä ne sujautetaan meidän kerrostalon ulko-oven alta meidän itsemme noukittaviksi.

Vaan nyt on taas viikonloppu alkamassa ja täytyy myöntää että tämän viikonlopun suunnitelmat on lyömässä kyllä muut laudalta, ainakin erikoisuuden puolesta. Nimittäin, kuinka monta kertaa Posiolta voi sanoa että niin, lähdenpä tästä käymään viikonloppureissun tuossa Ibizalla! Me nimittäin ollaan tässä lähdössä visiteeraamaan Baleaarien saariryhmällä, Siesta (selitys löytyy tuolta vasemmalta sanastosta) on järjestänyt meille vaihtareille tämmöisen pienen retken. Äitihän onkin jo Ibizalla käynyt niin nyt on minun vuoro, jännällä odotetaan että millaista siellä on.

Nyt täytynee rientää pakkaamaan. Lataan tässä vielä lopuksi uusia kuvia tuonne kuvapankkiin että siellä voi käydä niitä ihailemassa. Jos unohdin kertoa jotain jännää menneeltä viikolta niin kerron sen sitte myöhemmin. :)

P.S. Kuulin Suomen uutisista, kamalaa...

Esta noche: Fiesta!

Nyt on sitte kielikurssit käyty. Eilen meillä oli espanjan koe ja tänään vikalla tunnilla saatiin tietää tulokset ja diplomit. Minun arvosana on 9,4, veikkaan että se suurin mahollinen minkä voit saaha on 10. Tämä vika päivä käytettiin laulamiseen, ruumiinosien nimien opetteluun ja kuunneltiin ainaki viisi kertaa läpi yksi laulu ja katottiin sen sanoituksia läpi. (Henna, se laulu oli David Bisbalin Silencio.) Eli tämä meän viimenen päivä oli rento ja oikein kiva, harmi kun koko lysti päättyy jo. Vaan kyllä meän opettaja oli kiva! Hellyttiin sille täysin, Iiris varsinkin siinä vaiheessa kun se kaivoi kellonaikoja opeteltaessa esiin ränsistyneen saksan oppikirjansa jossa oli kellotaulu liikutettavilla viisareilla. Harmi ettei saatu siitä kuvaa.. Mutta onneksi meän ryhmän saksalaiset keksi että kerätään kolehti ja ostetaan Lorelle kiitoslahja (käsittääkseni suklaata ja viiniä, se tykkäsi kovasti.)

Eilen oltiin myös reippaina ja käytiin siivoamassa meän uusi asunto. Kyllä vaan, se on tosi samannäkönen kun kuvissa ja se on oikein mukava, varsinki nyt kun oon saanu revittyä kulahtaneet taulut sieltä seinältä ja pesuaineet on tehneet tehtävänsä. Nyt vaan sitten pitää vielä siivota lattiat ja alkaa kantaa tavaroita sisään. Ja pitää tehdä vielä vähän shoppailua että paikka tuntuu vieläkin kodikkaammalta. Lakanoista oli hyvä alottaa, seuraavaksi kaavaillaan nestesaippuaa ja sohvanpäällistä. Meillä on siinä aika kirjava naapurusto: alakerrassa kuntosali, vieressä pari pientä hökkelikylätaloa, hotelleja ja supermarket. Minun huone on muuten parvekkeen vieressä, eli pääsen siitä suoraan parvekkeelle (laitoinkin jo aikaisemmin kuvan parvekkeelta tuonne kuvapankkiin), Niinan huoneen ikkuna on kadulle päin ja takana näkyy vuoria ja Iiris huomasi että sen makkarin ikkunasta näkyy muuten Välimeri. Voi harmi, meän talosta on näkymä Välimerellä.

Täytyy muuten korjata, ei tuo meän prepaid-Yoigo olekaan niin hyvä ko mitä piti. Ensinnäkin, Espanjassa on kuulemma semmonen tapana että sinua laskutetaan kaikista soittamisista, vaikka se toinen ei ees vastaisikaan. Ensimmäiset pari hälytysääntä on ok, sitten aletaan periä maksua. Joten meän keskeiset puhelut maksaa käsittääkseni 12 senttiä aina yksi. Ja pitkien tekstiviestin lähettäminen/vastaanotto Suomeen/Suomesta ei onnistu.

Tänä iltana meillä on juhlat koululla. Kaikkien pitää valmistaa jotain sapuskaa omasta maasta. Me tytöt kallistuttiin makaronilaatikon puoleen, mutta meidän suomalaisten tapaamisessa kuultiin että tulossa on myös pannaria, korvapuusteja, graavilohta (kirjotetaanko se noin?)... Poroa olis ollu aivan huippua kans tarjota mutta sitäpä me just naurettiin että niin, täällähän niitä juokseekin jonoksi asti tuolla tiellä että käydäänkö vaan hakemassa. Samassa tapaamisessa muuten tultiin siihen lopputulokseen että meitä on semmoset viitisentoista suomalaista täällä kielikurssilla. Ainoastaan saksalaisia on enemmän, Itävalta kirii meidän perään. Opetin muuten tuossa yksi ilta kämppiksilleni ihan vähän suomea, ja meän turkkilaiset mulle turkkia, ja kun selitin huonekaverilleni Dorikselle että mitä Itävalta sanasta sanaan tarkoittaa niin se oli silleen että "wau, ihan oikein valta..." Enpä muuten tienny että turkki ja suomi on sukulaiskieliä, niille kuulemma opetetaan juttuja suomen kielestä (ja siis ihan tuolla oikealla suomenkielisellä sanalla, ei ne käyttäny mitään finnish sanaa). Ne kans kuulemma ei käytä prepositiota sanan eessä vaan sanan lopussa. (elikkä sijamuodoiksihan niitä nyt kutsutaan, niinhän?!)

Tämä ei ole muuten mikään iloisen asiakaspalvelun asiantunteva maa. Melkein joka ikinen paikka missä vaan ollaan käyty niin työllistää melkosia mörököllejä. Useinmiten sieltä tulee aina "gracias" lopuksi mutta ei hymyn värettäkään. Esimerkkinä meidän supermarketti, siellä ei edes tervehditä ellei oikein ihme osu kohdalle. Pari ihmettä on kyllä kohdattu, esimerkiksi eilen tavattiin niin mukava bussikuski että hymyiltiin koko matka kotia. Aluksi mietittiin että onko se yleinen tylyys suunnattu vain meille mutta sitten huomattiin että ei ne paikallisiakaan käsittele yhtään sen iloisemmin. Paikallisistapa tulikin mieleen että täälä maassa muuten nuo takatukat elää ja voi hyvin. Ihan liian monella pojalla on semmonen, koossa onkin sitten tinkimisen varaa. Toisilla raukoilla ei ole kun semmonen tupsu jossa on korkeintaan kymmenisen hiusta yhdessä kasassa.

Vaan kyllä me jännällä ootetaan että ketä muita vaihtareita jää tänne Playa de Gandíaan opiskelemaan, suurin osa kun lähtee Valencian kaupunkiin. Oon hiljalleen tavannu uusia ihmisiä jotka on ilmottaneet lukevansa turismia täällä mutta on meitä siltikin kyllä aika vähän. No, tiiviimpi porukka kun on vähemmän ihmisiä, ettei semmosta satapäistä laumaa niinku meitä nyt on täälä.

Vaan nyt on varmaan lähdettävä hoitamaan se lattian luutuaminen pois päiväjärjestyksestä. Adiós, buenas tardes!

P.S. Me ei tiedetä vielä omaa osoitetta tarkkaan, se pitää varmistaa jostain. Meillä ei myöskään ole kolmea kotiavainta, kolme avainta porttiin kyllä löytyy. (Joo, meillä on ensin portti) Meillä pitäis käydä meille kämpän vuokranneen agencyn toimistossa rannalla, ne ei vaan puhu siellä yhtään englantia. Kauhulla sitä seikkailua odottaen..

Palaminenkin on taitolaji

Kakkosviikko on nyt pyötähtänyt käyntiin. (Uskomatonta!) Viikonloppu relattiin rannalla ja siinäpä se, eipä oikein muuta tehtykään. Vielä ei olla pahasti palettu mutta jo pientä merkkiä on löytyny, esimerkkinä voin mainita että iiris sai poltettua silmäluomensa ja nenäreikänsä. Joten ehkä pitäis oikeasti uskoa että kyllä se aurinkorasva toimii.

Me tultiin juuri allekirjoittamasta vuokrasopimusta, joten nyt meillä on koti Espanjassa! Avaimet vielä puuttuu, saadaan ne tänään puoli viiden jälkeen. Oltais jo voitu kiikuttaa tavarammekin kämppään mutta halutaan asua hotellissa viikon loppuun asti. Oma koti kullan kallis, joo, mutta vasta pienen siivouksen ja uudelleen sisutuksen jälkeen.. Kämppä ei ollu Espanjaksi paha mutta en malta oottaa että pääsen repimään taulut seinältä hiiteen.. Ne oli niin rumat ja kuluneen näköset. Muutenki voitais vähän shoppailla ja tehdä kämppää kotoisammaksi. Mutta meillä on pihalla uima-allas, isot aidat ja palmu, joka nimettiin heti kotoisasti Eetvartiksi. Samaan aikaan kämppään oli muuttamassa kolme itävaltalaista, joten nähtiin jo osa tulevista naapureista.

Tähän väliin täytyy mainita että täällä on muuten aivan uskomattoman jalankulkijaystävälliset autoilijat! Jos näytät edes vähänkään siltä että haluat kadun yli niin joka ainoa auto pysähtyy oottamaan. Tunnetusti kotonahan painetaan vaan kaasua jos nähdäänkään jalankulkijoita. Mun kämppis Doris sanoi että Itävallassa niillä on käytössä ajokortti-pisteet ja saat sakot jos poliisi näkee ettet pysähdy odottamaan mutta käytännössä sielläkin vaan painellaan ohi. Me tosin mietittiin että täällä jalankulkijat on niin itsepäisiä että nehän vaan menee tien yli ja autoilijoiden on pakko pysähtyä mikäli halutaan säästyä ruumiilta. Mutta joka kerta oon aina yhtä ihmeissäni kun tajuan että saanki mennä yli.

Minä oon muuten jo pari kertaa ollu María Hokela. Kerran jopa äänsin itekin nimeni niin että tilanne ei menis hankalammaksi kun ihmiset ois alkanu miettiä että mikä ihmeen Yókela.. Mutta meän espanjanopettaja osas lausua nimeni oikein, piste ja papukaijamerkki Lorelle!

Ollaan maistettu taas uutta täkäläistä ruokaa. Niiden nimi on Empanadillos ja ne on semmosia taikinataskuja jonka perusvarustuksena on aina tonnikalaa ja sitten se empandillosten nimi määräytyy sen toisen täytteen mukaan. Tomaatti-empandilloseita on jo maistettu, samoin herne-sellaisia, tutkimusmatkaa jatketaan...

Lisää kuvia pitäis laittaa pian. Nyt vaan on jouduttava jo Gandían kaupunkiin (me siis asutaan Playalla eli rannalla, city centre on erikseen. Monimutkaista, tiedetään..) mutta toivottavasti sitten myöhemmin netteilylle löytyy uutta aikaa. Me esimerkiksi uudelleenrakennettiin yksi päivä tilanne jossa kiikutaan sisään siitä isosta ikkunasta yhdessä ravintolassa... Muiden asiakkaiden nauruksi. Kirjoittelen taas myöhemmin lissää, oon ihan varma että unohdin taas jotain mitä halusin kertoa.

P.S. Kiitos kaikista kommenteista, niitä on aivan tosi kiva lukea! Adiós!

"Escribo, escribes, escribe..."

Hola a todo,
täällä taas istun koululla ja kirjoittelen. Meillä loppui juuri espanjan tunnit tältä päivältä, tässä lähdetään kohta pesemään pyykkiä (joo, meillä on pesukone) ja myöhemmin isoon tavarataloon nimeltä Carrefour. Me käytiin tuolla Carrefourissa ja eilen, sieltä nimittäin saa muunmuassa halpoja espanjalaisia puhelinkortteja. Liittymän nimi on YoiGo ja puhelut maksaa siitä 10snt minuutilta, tekstarit saman verran. Meidän YoiGo:laisten kesken puhelut ei maksa mittään. Siinä vaan näkyy olevan semmonen huono homma että se ei näyttäis ottavan Suomesta tekstiviestejä vastaan, sillä kun äiti yritti lähettää mulle viestin niin en pystyny aukasemaan sitä ollenkaan. Soittamisestapa en vielä tiiäkään.. Mutta minulta käsin liittymä pelittää hyvin.

Mulla on ollu paljon juttuja mistä oon halunnu mainita mutta oon aina unohtanu. En tiiä joko mainittin jo tästä, enkä jaksa lukea aikasempia tekstejä, mutta me ei vaan voida käsittää että me asutaan aurinkorantalomakohteessa. Siis kuvittele nyt, vastahan sitä istuttiin räntäsateisessa Suomessa. Ollaan vieläki alitajusesti siinä luulossa että kielikurssin jälkeen palaamassa "arkeen."
Eikö sinusta Henna tuntunu ikinä hassulta tämä sama homma Kreikassa?! :) Sinähän oot tässä se kokemuksen syvä rintaääni.

Kreikasta puheeollen, täällä on vähän sama homma tuon politiikan kanssa. Tai lähinnä meinaan sitä, että vaikka en oo vielä hirveemmin päässy ees asiaan tutustumaan niin täällä ollaan (siis espanjalaisten kesken) tosi tarkkoja siitä, että ketä ollaan, mistä tullaan ja miksi heitä kutsutaan. Olen huomannut että täällä on tosi paljon graffiteja ja niissä lukee melkein kaikissa jotain espanjalaisuuden ja valencialaisuuden eroista. Meille opetetaan tosi paljon Espanjan maantieto täällä, käydään provinssit ja comunidades läpi ja kaupungit ja kaikki. Kerrankin näin ison kirjoituksen jossain harmaalla seinällä että 'tämä ei ole Espanja' ja meän koulun tykönä julistetaan että halutaan itsenäisyyttä ja muuta tämmöstä samanlaista. Ja kun Valenciassahan on oma valencian kieli, se on kuulemma käytännössä sama kun katalaani. Minusta alkaa vaikuttaa siltä että nämä kaikki comunidadesit on omia maita ja Espanja on lähinnä vain se yhdistävä sana niille alueille, vähän niinkuin joku Euroopan unioni. Saa nähdä miten jälkeenkin päin päästään vielä todistamaan tätä patrioottisotkua..

Tänne tosiaankin alkaa sopeutua melko hyvin jo, muunkin kun sään puolesta. Tajusin tänään että kieli on tottunut hyvin espanjankieleen ja tuntuu jo nyt että paljon on oppinut. Yksi päivä mietin tytöillä ääneen että voiko olla mahdollista että pitkän ajan päästä tullaan menemään kauppaan ja meitä palvellaankin siellä suomeksi! Tuntuu jo vähän hassulta. Mutta oli kiva tuossa yksikin päivä kun haettiin Niinalle kaupasta hydrokortisonea niin kun ymmärsi kaiken ja osasi vielä ilmaistakin kaiken mitä halusi sanoa.

Jos joku muuten ihmettelee tuota hintatasoa, niin se kyllä vaihtelee. Toiset jutut on aivan tosi halpoja meidän Suomen hintatasoon nähden mutta sitten taas jotkut huomattavasti kalliimpia. Iiriskin on monta kertaa tokaissut että ihan pöyristyttää miten osaakin olla kalliimpaa. Esimerkkinä tulee tässä mieleen että samppoot on täälä kalliimpia, juustot myös. Mutta sitten taas toisaalta, täällä käytetään hirveästi käsitettä "kaksi yhden hinnalla" tai "+150 ml extraa" ja muuta.

Aah, jalkapallo. Näin eilettäin ku oltiin syömässä pizzaa kun Espanja voitti nätisti Armenian ja kyllä on aina vähän väliä jalkapalloa vilahdellut ravintoloiden telkkarisa. En ole sitä Eurocup voittoa mitenkään erikoisemmin nähnyt hehkutettavan täälä, mitä nyt yksi päivä jollain miehellä oli Los Campeones-paita Espanjan väreillä. Vielä on muuten meidän live-jalkapallomatsitkin kaukana edessä, mutta josko me tuossa syksyn mittaan päästäis ne näkemään.. Pakko! Vuodenajoista muuten sen verran että täällä on tarkat päivämäärät sille että koska alkaa mikäkin vuodenaika. Hyvä jos ei vielä ole kellonajatkin! Nyt eletään vielä kesää, meidän opettaja tosin vitsaili että no Suomessa on kyllä varmaan jo syksy. Voi hyvänen aika, Lorenzo-hyvä, syksy nyt vähintäänkin.

Vaan näin sitä taas unohtaa mitä kaikkea halusi kertoa. Isommilta kömmähdyksiltä on säästytty, mitä nyt luulin jo kerran hukanneeni espanjan kirjani ikiajoiksi... Kunnes se löytyi olkkarin sohvalta. Että joo.

P.S. Jos joku ihmettelee että mitä hittoa sillä lukee otsikossa niin me taivuteltiin tänään verbejä. Minä kirjoitan, sinä kirjoitat, hän kirjoittaa.. Vale? :) (tarkoittaa siis OK, ei suinkaan valetta...)

Qué pasa en España....

Aurinkoiset päivät Gandiassa jatkuu eikä vesisadepilviä ole enää näkynyt. Veikkaisin että meillä on täällä jotain tyyliin +27, mutta huomasin tänään sopeutuneeni ainakin vähän enemmän kun olin koulussa farkuilla ja neuletakilla, eikä ollu edes kuuma. Eilen mietittiin tyttöjen kanssa että on se kyllä villiä ku tästä lähin nähdään aina kotimatkalla palmuja. Ja aamulla kun herätään ja mennään terassille niin kattojen takaa pilkistää meri.

Eilen meillä tosiaan oli welcoming dinner ja voin kertoa että se oli paras ateria Espanjassa tähän asti! Siis siihen asti kun pöytään alettiin kantaa grillattuja pikku-mustekaloja ja kalamari (vai kalmari?) renkaita ja simpukoita. Oli kuitenki oikein mukavaa illastaa monen ruokalajin kera ja niin isolla porukalla (vaikka välillä tuntuu että meitä on ihan liian suuri joukko, niin ison joukon keskellä alkaa jo helposti ahdistaa). Eilisiltaa ennen meillä ei ole ollut ruoan kanssa niin hyvä tuuri. Kun mentiin syömään siihen paikkaan jossa mentiin vahingossa ikkunasta sisään niin minun ja Niinan tilaamat lasagnet oli sisältä jääkylmiä. Eikä meidän selvästikään ole tarkoitus ikinä maistaa sitä kuuluisaa valencialaista paellaa. Me on nimittäin yritetty! Meille on jo kaksi kertaa eri ravintoloissa sanottu että eioo kun on yritetty sitä tilata ja kolmannella kerralla saatiin kyllä paellaa... Mutta se oli semmosta normaalia paellaa elikkä rapuja päällä ja matkassa isoja kananpalasia joissa luut sisällä. Arvaappa kaks kertaa söinkö muuta kun riisit ja vihannekset. Ne vaan oli kyllä hyviä! Joten nyt sitten oo maistanu jo paellaa (lausutaan muuten paikallisittain että ’paeja’) Tosisteen, tuotakin paellaa jouduttiin odottamaan melkein tunti.. Niillä on näet tapana että paellaa tehdään vaan tietystä kellonajasta tiettyyn kellonaikaan asti, ilmeisesti paikallisten ruokailuaikojen mukaan.

Kielikurssi on oikein kiva, tai siis että uskon oppivani paljon. Tänään oli eka oikea oppimispäivä ja kyllä minä kans uskon oppineeni! Kerrattiin myös paljon perusasioita, kuten värejä ja numeroita ja olla-verbejä.. Meidän ryhmän opettaja on tosi kiva, son semmonen keski-ikänen paikallinen mies (kotoisin Alicantesta) ja se jopa puhuu englantiakin, joten ihan kaikki ei sentään tule espanjaksi. Mutta kertaakaan ei tullu tunnetta että en ymmärrä, vaikka se oliskin espanjaa puhunut. Opettajan nimi on Lorenzo Lopez, joten erittäin espanjalainen nimenkin puolesta :) Ollaanki loppujen lopuksi kaikki samassa ryhmässä, Iiris siirrettiin meidän ryhmään tänään. Siis tyvär ei ole ikinä espanjaa lukenu ja tuurilla se sai lähtötasokokeesta hirveän monta oikein ja pääsi kolmosryhmään! Eihän se siellä tieten voinu jatkaa kun se ei osaa vielä sanoa muuta kun "hola qué tal" ja "gracias". Mutta tässä opitaan lisää koko ajan :)

Mulla ei ole mitään hajua mitä tulevina päivinä tapahtuu, meillä ei ole muuta aikataulua kun vaan se että miten oppitunnit menee ja sitten on yksi harrastelista. Tuossa vähän mietittiin että varmaan lähdetään käymään retkillä on tarjolla mutta belly dancing tunnit ja muscle buildingit taidetaan suosiolla jättää toisten osaavaan käyttöön. Vaan nyt lähdetään, toivottavasti ainakin, lenkille ja syömään sen jälkeen, kokataan ekaa kertaa. Hasta luego!

P.S: Nyt sielä pitäis näkyä jonku verran kuvia tuola kansiossa vasemmalla :)

Seikkailua, eksymistä.. mutta aina myös perillepääsemistä, onneksi!

Ranskan päällä näin ensimmäistä kertaa elämässäni lentokoneesta vuorijonoja. Olenhan minä lentänyt paljon mutta tällä kertaa istuin ja tuijotin ikkunasta melkein koko matkan. Maisemat oli jotenkin tosi kauniit, kaikkine puroine ja taloineen. Vieressäni saksalaiselle pikku-Niklasille luettiin satua nimeltä ”Conni rannalla” ja lentokoneen kaiuttimesta kuulutettiin että jos koneessa on lääkäri niin ottaa yhteyttä henkilökuntaan. Ajattelin että no tämäkin vielä – ja sitten näin meren.

Jo tuossa pisteessä meidän matka oli ollut melkoista seikkailua. Nimittäin, me päästiin kyllä Helsinkiin hyvin ja kaikki meni Düsseldorfiin asti kuin rasvattu (perillä vaan tuntui että täällä sitä nyt kirjaimellisesti jumitetaan yö, aika meni välillä tosi hitaasti), mutta Düsselissä alkoi tapahtua. Me nimittäin onnistuttiin siinä väsymyksessämme, takana alle kolmen tunnin yöunet, menemään Iiriksen kanssa väärälle portille ja myöhästyttiin lennolta Valenciaan. Joo, luit ihan oikein, ei päästy enää koneeseen. Onneksi Lufthansan tiskillä oli todella sympaattinen täti vuorossa, ja se sai meille järjestettyä lennot Frankfurtin kautta Valenciaan, ja vielä samana päivänä. Eikä meidän tarvinnut ainakaan siinä maksaa yhtään mitään ylimääräistä.

Valenciaan saavuttiin puoli seitsemältä perjantai-iltana mutta meidän laukut jäi matkan varrelle. Meille kuiten luvattiin että ne tulee meille myöhemmin Gandiaan saakka, joten lähdettiin suht rauhallisin mielin taksijahtiin. Meille sattui taksikuskiksikin todella kiva setä, ei puhunut tietenkään englantia mutta eipä me sitä edes yritetty. Yövyttiin Hotel Expossa, mikä muuten on espanjalaisittain ”otel espo”, mutta ennen nukkumaanmenoa uhrattiin monta tuntia juna-aseman, Estacio del Norten etsimiseen. Täällä on kyllä merkitty kaikki niin huonosti, joten tiekylteissä ei ole kyllä mitään muuta kun paikannimiä ja kaupunginosia. Nähtävyyksien ja tärkeiden rakennusten metsästyksessä ei siis voi jättää tieviittojen varaan mitään.

Seuraavana aamuna, tai no päivällä, kun oli luovutettu huone, oltiin sitten sillä mielin että no ”hyvä hyvä, nyt vaan mennään sitten eilistä latua pitkin rautatieasemalle.” Eihän se tietenkään niin käynyt. Melkein puolen välin kohdalla pysähdyttiin reitin varrella olevaan cafeteria/croisanteriaan aamupalalle, ja kun siitä koetettiin lähteä eteenpäin niin pian huomattiin eksyneemme. Meillä oli tietty kellonaika koska juna lähtee ja pienoinen tuskanhiki alkoi taas nousta (alkoi muuten pikku hiljaa olla jo tuttu tunne...) mutta sitten kysyttiin tietä pariinkin kertaan ja päästiin lopulta perille. Tässä välissä pitää muuten huomauttaa että ihmiset on olleet aina ystävällisiä kun on kysytty tietä. Ei me nyt tieten keltä vain ole kysytty mutta aina ne kaikki ketä on tullut vastaan on olleet kivoja, vaikka eivät englantia puhuisikaan. Ja siinäpä me opittiin samalla espanjaa kun koitettiin ymmärtää ohjeita!

Juna-asemallahan ei tietenkään puhuttu englantia joten lipunosto oli melkoinen operaatio, pärjättiin minun vaivaisilla espanjantaidoilla. Mutta loppujen lopuksi loput matkasta meni hyvin, löydettiin juna helposti, matka oli mukava ja kaiken lisäksi perillä oli vastassa minun tuutori! Se heitti meidät siskonsa kanssa hotellille, jonka edessä oottelikin jo pari muuta vaihtaria. Hotellin toimiston aukenemiseen oli kuiten vielä pari tuntia joten kunhan ihmisiä alkoi kertyä niin mentiin naapurin kahvilaan odottelemaan. Jo siinä vaiheessa meidän suomalaisedustus oli muuten melko huipussaan, kun suomalaiset nosti kätensä ylös niin kahdeksan nousi.

Minun huoneisto on hieno, ei kyllä valittamista. Meitä on huoneistossa yhteensä neljä ihmistä, kaksi makuuhuonetta. Toisessa makkarissa on kaksi turkkilaista tyttöä, nimistä en muuten osaa sanoa mitään varmaa! Toisen nimi tosin alkaa B:llä ja toinen lausutaan niin kuin englanniksi lausuttaisiin Jana, siis semmosessa ts:llä. Minun kans samassa huoneessa on sitten itävaltalainen Doris. Se on just semmonen minkä ulkonäöstä tulee ensimmäisenä mieleen ”luonnonlapsi”, nimittäin luonnonkihara tukka, iloinen luonne ja näin. Se on hirveän herttainen, ja onhan tosi turkkilaisetkin mukavia vaikka en niitä niin paljon näekään. Iiris ja Niina sai kämppiksikseen slovenialaisen ja bulgarialaisen (joka kylläkin nyt asuu Ranskassa).

Vaan tästä täytyy mainita: minun ekana iltana Gandiassa satoi vettä!! Kastuttiin aivan likomäriksi kun oltiin menossa syömään. No kappas, sadehan loppui kun päästiin ravintolaan sisälle (mentiin muuten vahingossa ikkunasta sisään....) ja jatkui kun lähdettiin taas kävelemään.

Tänään meillä oli eka koulupäivä. Oikeastaan itse kouluosio oli siinä, että tehtiin kielikoe, jossa nähtiin että kuin paljon me oikeasti osataan espanjaa ja sen jälkeen meät jaettiin uudestaan ryhmiin. Niina on minun kans samassa, me ollaan alottelijaryhmä kakkosessa, joten ei aivan pohjalla sentään. Itse tunnilla sitten vaan käytiin nopeasti esittelyt läpi (meän ryhmässä on semmoset viistoista) ja tämmöstä pientä, huomenna on kuulemma jo oikea opiskelupäivä. Täytyy muuten mainita että tämä koulu on täynnä saksankielisiä vaihtareita.. Vaikka kun me just haettiin nettitunnukset international officesta niin siellä täti sano että teitä suomalaisia on kyllä joka paikassa! Suomen täytyy olla Euroopan suurin maa!

Täällä on tapahtu niin paljon kaikkea pientä mistä vois kirjotella mutta nyt täytyy kyllä mennä. Koneesta nimittäin loppuu patteri pian eikä täällä pihalla ole sattuneesta syystä pistorasioita... :) Tänä iltana meillä pitäis olla joku welcoming dinner, saa nähdä. Kirjoittelen kunhan vaan seuraavan kerran joudan tappelemaan tämän nettiyhteyden kanssa. Adiós!

Adiós Suomi, Hola Espanja!

Noniin, tästä se nyt alkaa.

Viimeinen päiväni kotona ja Suomessa noin yleensäkin on kääntymässä iltaan. Laukut odottaa tuossa olohuoneen lattialla pakattuna, enää ei tarvitse kuin lähteä. Ihmeen vähällä itkemisellä olen muuten päässyt tuon pakkaamisen kanssa, eikä edes pitäis tulla painorajat vastaan... Nyt vaan enää eväät puuttuu kuormasta. Meinaan tässä illan päälle paistaa vähän pitsapalasia meille matkalle mussutettavaksi. Pikkuhiljaa totuus alkaa iskeä päin naamaan, että tässä ollaan oikeasti johonki lähössä..

Eli tosiaan, sattumusten sarjan kautta päädyin Espanjaan. Kun aloitin opinnot RAMKissa, halusin varmasti Englantiin tai Kreikkaan. No, kun kumpaankaan ei meidän linjalta päässyt niin piti alkaa miettiä hommaa uusiksi, varmahan olin että vaihtoon lähdetään joka tapauksessa. Ja melkoiselta seikkailultahan tuo Espanja tuntuu, kieltä on ainakin pakolla opittava sillä minusta kun tuntuu ettei englanti ole mikkään vahva ässä hihassa sikäläisillä.. Oon varautunu kyllä ihan kaikkeen, ja jännä nähä kuinka monta kertaa suunnitelmat kerkiää muuttua sen jälkeen ku astun kotiovesta ulos.

Huomenna kello yheksän alkaa minun vaihto, ainaki matka kohti vaihtomaatani. Isä lähtee viemään minut Ouluun, josta lähdetään junalla klo: 11.15 kohti etelää vaihtokaverieni, Iiriksen ja Niinan, kanssa. Kuuden tunnin istumisen jälkeen meän pitäis olla Helsingissä, sieltä kunhan löydetään itsemme Helsinki Vantaalle niin hyvä tulee. Lento Saksan Düsseldorfiin lähtee vartin yli yhdeksän, ja siellä me sitten jumitetaan torstai-perjantaiyö. Itse Espanjaan päästään perjantaina, me lennetään sinne Iiriksen kanssa niin että ollaan perillä kahden aikaan iltapäivällä. Niina ei mahtunut samalla lennolle joten se lentää Saksasta pari tuntia aikaisemmin. Tämän jälkeen jos homma toimii niin etsitään meän hotelli Valencian kaupungista. Varmaan parempi että jätän suunnitelmien kertomisen tähän, ihan vaan siltä varalta että tämän jälkeen ei mee enää mikään alkuperäisen suunnitelman mukaan. Kuten sanottu, siihen kuuluisaan välimereläiseen rentoon elämänmenoon on varauduttu!

Espanjassa oottaa sitten uudet kokemukset, toivottavasti (ja todennäköisesti) helle ja uudenlainen elämänrytmi. Eipä sitä ollakaan ennen asuttu Välimeren rannalla... Että pian voin sanoa että on kirjaimellisesti hiekkaa varpaiden välissä ja auringonpaistetta takataskut täynnä :)

Kirjoittelen aina kunhan nettiyhteydet on myötä ja juttua riittää. Pitäkää mulle peukkuja, siltä varalta että ylimääräistä onnea tullaan tarvitsemaan. Nähdään myöhemmin, hasta luego.