Qué día maravilloso!

Tänään on niiiin kaunis ilma. Olin tuossa aikaisemmin Philippin kanssa parvekkeella, mutta sitten alkoi olla niin kuuma että oli tultava sisälle. Eilen oli melkein yhtä hyvä sää, vaikka alkuperäisten sääennustusten mukaan viikonloppuna piti sataa. Päätin sitten eilen hyvän ilman kunniaksi potkia itseni ensimmäistä kertaa yksin liikkeelle kaupungin keskustaan. Olipas jänskää lähteä seikkailemaan yksikseen! Kävelin siis tästä meiltä tuonne lähimmälle U-Bahn-asemalle, ja matkata tarvi kahden pysäkin verran kunnes olin perillä. Siellä minä sitten käveleskelin ristiin rastiin, kävin katsomassa isoimpia tavarataloja (ja tulevaa uutta kotiani, Saturn-elektroniikkakaupan CD-levyosastoja) ja pistäydyin vilkaisemaan esim. Henkkaa ja Maukkaa (niitä onkin muuten pelkän pääostoskadun varrella vaikka kuinka monta...) Starbucksiinkin olisin myös mennyt mutta se oli täynnä. Välillä pistin suunnistusvaistoni testiin ja menin uusia reittejä katsoakseni mistä pääsee ja mihin. Ennen lähtöä ostin Galeria Kaufhof-tavaratalosta München-muistivihon, jossa on karttoja ja tyhjiä sivuja ja vaikka mitä. Soli vähän kallis koska se oli sellainen Moleskine-muistio (semmoinen minkä sarjan muistivihkoja mm. Hemigway on käyttänyt), mutta kun se oli niin hieno niin päätin vähän satsata.

Ainiin! Kun kiertelin samaista tavarataloa läpi, olin taas yhden ulkomaiden suosikkiharrastukseni kimpussa: koetin löytää suomalaisia asioita tai edes jotain, joka viittaa Suomeen. Sanakirjoja ei tästä maasta tunnu löytyvän suomenkielelle, Düsseldorfin lentokenttä on ollut ainoa poikkeus. Sen sijaan löysin pari Suomi-matkaopasta.. Kunnes tulin kirjaosastolle. Siinä sitten vähän vilkuilin että minkäsnäköisiä uutuuskirjoja tähän on laitettu esille niin kohta silmiin pärähtää kissan kokoisin kirjaimin että Ilkka Remes. Pysähdyin kuin seinään. Mitä ihmettä, en tiennytkään että sitäkin viedään jo ulkomaille? Mutta niinhän se vaan oli, siinä oli paksu romaani käännettynä saksaksi. En malttanut olla vilkaisematta sisäkanteen, josta luin suomenkielisen alkuperäisteoksen nimen.. Mutta enhän minä sitä enää muista.

Olen sitten taas tehnyt kaksi urotekoa. Nimittäin vaihtanut kakkavaipan ja syönyt kukkakaalia. Vaipanvaihto meni hyvin, ja Philipp itse asiassa oli tosi kiltisti, ei hötkyillyt. Sitten jossain välissä kun se siinä jokelteli omiaan niin jostain kumman syystä päätin, että kokeillaanpas espanjaa. Ja lapsi pysähtyi niille sijoilleen, se alkoi katsoa minua ja kuunteli tarkkaan. Ei se oikeastaan ollut edes niin hämmästyneen näköinen, mutta aivan kuin se olisi koittanut ymmärtää minua. Espanjalla oli poikaan niin rauhoittava vaikutus, että kun operaatio oli suoritettu ja nostin sen ylös, se haukotteli vähän väliä eikä juuri jaksanut riekkua enää. Kun Anna tuli kotiin ja annoin Philippin sille, niin sekin ihmetteli että jopas on rauhallinen ja väsynyt. Kerroin sitten mikä sen oli saanut aikaan ja Anna alkoi nauraa että voi, mahtavaa!
Kukkakaalin syönti oli melkein isompi saavutus. Normaalisti en ikimaailmassa söisi niitä mutta nyt Anna oli tehnyt semmoista pataa, jossa oli perunan ja kukkakaalin palasia paksussa gouda-juustokuorrutteessa. Ajattelin sitten että no en kyllä ala nytkään nirsoilemaan, onhan siinä onneksi tuota juustoa niin paljon että ei ehkä maistu pahalle. Eikä se maistunutkaan! (Mutta tähän ei sitten tarvi sanoa että "minähän sanoin!" :) hehe.)

Perheen oli alunperin tarkoitus lähteä nyt viikonloppuna laskettelemaan mutta kun oli luvattu vesisadetta niin se suunnitelma sitten jäi toteuttamatta. Ja minkälainen ilma sitten tulikaan... No, minulla on taas tänään babysitting-vuoro kun vanhemmat menevät (taas) ulos syömään. Mutta ei se mitään, ne ovat tähän asti menneet suht hyvin, mitä nyt ensimmäinen oli rauhaton tunnin ajan. Huomiselle minulla ei pitäisi olla mitään tehtävää, saa nähdä mitä poppoo suunnittelee. Nyt on ollut vähän puhetta että jos lähtisin taas kaupunkiin seikkailemaan. Kun eilen tulin kotiin niin hehkutin heti keittiöön tultuani Annalle että "wau, olipa mahtava kaupunki!" ja se nauroi että ehkä pitäisi mennä nyt tänään lauantaina uudestaan. Myöhemmin pitäisi melkein ostaa kuukausikortti noihin julkisiin (kulkuneuvoihin), muuten tulee niin kalliiksi kun joka kolmas asema muka pitäisi olla leimaamassa.. Mutta kyllähän saan aina välillä takoa päähäni että sinä oikeasti asut täällä. Täällä tuntee asuvansa isossa kaupungissa, toisin kuin Espanjassa. Valencia oli kyllä aina tykönä, muttei kuitenkaan asuttu ihan siellä. Mutta täällä keskustaan on naurettavan nopeaa matkata ja sen tähden sinne voikin, varsinkin kesällä, tehdä mitä pienimpiä reissuja. Käydä vain vaikka istumassa jossain kahvilassa, tai vaikkapa kenkäostoksilla ja that's it.

Minulla on muuten nyt myös osoitteeni selvillä ja samoin mulle hankittiin eilen saksalainen puhelinliittymä. Olen alkanut katsoa telkkaria, torstainakin katsoin paikallisen Huippumalli Haussa-ohjelman alusta loppuun. No, ymmärtäminen ei ollut ehkä ihan alusta loppuun, mutta juonen punaisen langan kuitenkin hahmotin :) Tämä nyt ei kyllä mitenkään liity tähän asiaan, mutta olen huomannnut että täällä Schwabingissä on muuten paljon ravintoloita. Ja vaikka kuinka monta kertaa kun ollaan jossain kolkassa ajettu, niin olen nähnyt kreikkalaisen tai välimeren grillin/ravintolan! (Hennakin siis viihtyis täällä minun kans oikein loistavasti!) Sen sijaan ulkomaalaisia en ole aivan tuhottomasti nähnyt, mitä nyt puolalaisia jonkun verran (totta kai, tämähän on Saksa) ja italiaa ja espanjaakin olen kuullut. Japanilaisia ei edes mainita koska niitä nyt on kans aina joka paikassa.

No niin, jo tämä mähöttäminen saa riittää. Pitää kysäistä mitä talonväki aikoo ja sitten tehdä omat suunnitelmat. Vaikka tässäkin ois kyllä niin ihana istua, aurinko lämmittää mukavasti jalkoja ja linnut laulelee. Ja kukat kukkii! Mutta niin, seuraavaan kertaan taas!