Täällä taas München. Nyt olen ollut täällä kolme kokonaista päivää, melkein neljä, että kyllä tämä täällä oleskelu on päässyt kunnolla vauhtiin. Ilmat ei ole olleet niin ihania kuin olisin olettanut, täällä on nimittäin välistä tosi vilpoista että tulee hanskoja ikävä. (Siis onhan mulla käsineet täällä mutta jätän ne melkein aina kotia kun ajattelen etten minä niitä tarvi, sitähän ollaan lämpimässä Keski-Euroopassa! Ja pah..) Mutta joinain hetkinä aurinko on paistanut tosi lämpimästi. Luntakin on sadellut!
Olen nyt vähän jo nähnyt asuinaluettani ja Münchenin kaupunkia. Eilen teimme Annan ja lasten kanssa pienen nähtävyyskatselun Münchenin Innenstadtissa, eli näin ostoskadun ja kirkkoja (ulkoapäin) ja muuta, käytiin myös Starbuckissa kahvilla (Jesss! Täällä siis on myös Starbuckseja!). Tänään taas tein ihan oman Schwabing- kiertueen, ja täysin vahingossa. Homma meni niin, että tänään sain nukkua pitkään eli heräsin vasta kymmeneltä. Kun olin suihkun jälkeen kömpinyt keittiöön niin siellä oli lappu, että on menty kadun vastakkaiselle puolelle kahvilaan, tule sinne! No, minähän lähdin vähän epävarmana matkaan ja lähdin kävelemään katua pitkin että missäs se näkyy nyt se kahvila. Lähdin meidän talolta vasemmalle koska tiesin että oikealla katu loppuu pian. Kävelin koko kadun (melkein loppuu) kunnes tuli semmonen iso tavaratalo vastaan ja mietin että eheei, nyt on menty metsään. Palasin takaisin meidän talon kohdalle ja päätin lähteä sitten sinne toiseen suuntaan katua (oikealle), eikä tarvinut pitkään kävellä niin se kahvilahan oli siinä! Perhe oli vain jo lähtenyt pois, soitin Annalle ja sanoin että kerta nyt olen ulkona niin jään tänne vähän kiertelemään ja katselemaan. En sitten kuitenkaan kierrellyt pitkään saatikka käynyt missään, mutta hyvin tuli Schwabingiä nähtyä. Kaupoista muista, en muista muuta kun että tuossa suht tykönä oli isonnäköinen kahvila nimeltä San Francisko. Ehkä käyn siellä joskus.
Nyt olen tavannut koko perheen ja lisää muitakin ihmisiä. Minultahan oli siis viime kirjoituksen aikaan näkemäti Tim, perheen isä, ja jännitin sitä vähän. Mutta kun perjantaina Tim tuli kotiin siinä kahdeksan yhdeksän välissä illalla, tajusin että olen jännittänyt ihan turhaan. Tim on vaikka kuin kiva. Koetin parhaani mukaan puhua saksaa mutta jossain vaiheessa oli pakko kääntää englanniksi. Timin kotiintuloiltana istuimme olohuoneessa, kirjoitimme minun au pair-sopimuksen ja joimme viiniä, kunnes huomasimme että katsotaan telkkarista jalkapalloa! Tämän Timin suosikkijoukkue HSV (Hamburgs Sportsverein) pelasi Istambulia vastaan, ja voitti loppumetreillä homman kotiin. Annalla kiinnostus loppui jo paljon pelin loppumista aikaisemmin.
Telkkarista puheen ollen, minulle tuotiin tänään huoneeseen oma telkkari. Tim ihan kirjoitti lapulle ylös että mistä löytyy mikäkin kanava ja kertoi mitä niiltä kanavilta yleensä tulee. Samoin venkslattiin minun koneeseen nettiä, mutta ainakaan vielä se ei onnistunut. Näillä on tosiaan talossa wlan, mutta minun kone ei nappaa sitä verkkoa ja pitää käyttää kaapelia jos tällä koneella haluaa internetteillä. Niin kuin nytkin.
Kun oltiin Innenstadissa niin minulle selvisi perheen vanhempien ammatit. Anna nimittäin on kun onkin töissä lakitoimistossa asianajajana. Luulin aluksi että tämä on mitä molemmat vanhemmat tekee mutta väärin meni, sillä Tim on amerikkailaisen meikkifirma M.A.C’in Saksan johtaja/vastaava. En olisi kyllä ihan heti arvannut..
Mitäs muuta.. No, olen nähnyt molempien lasten päivähoidot/-kerhot, mutta itse en osaa kyllä vielä niihin suunnistaa. Olen myös käynyt Annan kanssa kaupassa (tai no he kutsuvat sitä supermarketiksi, ihan niin kuin Espanjassakin, vaikka ei se kyllä ainakaan Suomen kaavalla ole supermarkettia nähnytkään. Siis ihan normaali ruokakauppa.) ja Innenstadtiin mentiin julkisilla kulkuneuvoilla. Olen auttanut kotitöissä, siis lähinnä tiskikoneen tyhjentämisessä ja täytössä. Siivota minun ei täällä tarvi koska se on meillä käyvän ammattisiivoojan hommia. Söimme muuten yksi päivä semmoiset schnitzelit ja olipas hyvää (sanoin Annalle että en ollut maistanut semmoista aikaisemmin, mutta kun tarkemmin mietin niin ei se ollutkaan totta, Espanjassahan söin International Food Fairissa pojilta yhden.) Tänään tein muuten taas uhrauksen yhteisen hyvän eteen – söin spagettia, ja vieläpä taas haarukalla ja lusikalla.
Kielikurssista ei ole puhuttu nyt tänään eikä eilen enää mutta kyllähän sinne on mentävä, pakko ottaa kaikki mahdollinen apu vastaan jos kerta on mahdollista. (Enkä tiedä onko, Anna ei varmaan vielä ole ottanut selvää) Täällä asuessa kyllä toivoo että olisi laajempi sanavarasto, varsinkin kun on noitten lapsien kanssa tekemisissä. Sanakirja onkin uusi paras ystäväni, kielioppikirjan kanssa. Olenhan minä jo puhunut saksaa enemmän kuin eläessäni mutta ei se riitä, alkuunkaan. Mutta edelleen, eihän nämä onneksi ole kuin vasta ensimmäisiä päiviä. Huomenna saan kuulema eteeni aikataulun ensi viikolle, että mitä pitää tehdä ja milloinkin. Nyt Anna ja Tim ovat lähteneet ystävänsä kanssa ulos syömään, minä olen lapsenlikkana ja lapset nukkuu.
Väsyttää kyllä jo.. Näköjään lapsiperheessä väsyy paljon äkimmin, vaikka ei nyt mitään niin merkittävää saa aikaankaan. Leikkiminen ja perässäjuoksu pakkaa väsyttämään :)
Muuten, vaikka perhe puhuu aikalailla perusselkeää Saksaa (Hampurista kun vanhemmat ovat) niin olen jo välillä törmännyt baijerin hassuun saksaan. Yksikin päivä näin synttärikortteja, joiden tesktit oli baijeriksi. Hassua..
Mutta nyt, bis späta!
PS. Oikealla on linkki kuva-albumiini, sinne laitoin näin aluksi 5 ottamaani kuvaa huoneestani, kylppäristäni ja olkkarista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti