Hallo aus München! Spotlight is on..

Heräsin tänään ensimmäistä kertaa omassa uudessa huoneessani Münchenissä. Ja kyllähän tuo oli väsyttänytkin, ihan kiitettävästi on pitänyt taas matkustaa. Alkaa näin pitemmän päälle muuten olemaan melko ärsyttävää tuo reissaaminen... No, tosiaan tiistai-illasta asti olin tien päällä. Ensin tulin yöjunalla Rovaniemeltä Helsinkiin, josta lentokentän kautta syöksyin Müncheniin, välilasku Berliinissä. (Tuijottelin muuten ihailevasti Berliinin kaupunkia kun lennettiin sen päältä, on se niin ihana kaupunki) Anna ja lapset olivat vastassa ja matkalaukkukin tuli melko heti. Ennen laskeutumista tosin meinasi pieni paniikki iskeä, siinä sitten piti hengitellä vähän aikaa syvään ja vakuutella itselleen, että kyllä tämä tästä vaika vähän mietitytti mihin olen itseni oikein taas laittamassa. Ajatus siitä, että tästä lähin kaikki tapahtuu saksaksi tuntuu niin käsittämättömältä. Tai no, ei nyt ihan kaikki tapahtunutkaan saksaksi.. Vaikka sitä kovasti uhoin että englantia en halua sanaakaan puhua niin alussa oli ihan pakko. Ei sitä vaan osaa vielä saksaa niin hyvin että voi alkaa juttelemaan mistä vaan tuosta vaan.

Uutta kotikaupunkiani en ole vielä juurikaan nähnyt, mitä nyt vain kotimatkalla auton ikkuinoista pystyin näkemään. Tosin, näin jo jalkapallostadionin!! Me tosiaan asutaan suht lähellä keskustaa, Anna sanoi että semmonen vartti tai 20min menee kävellen Innenstadtiin. Myös yliopisto on suht tykönä. Tämä Schwanderien talo on hyvin paljon samanlainen kuin mitä Annan vanhempien talo Hampurissa, ihan ulkoa päin asti. Joka huoneessa on korkea katto, ovet on isoja, sisustuksessa on hirveästi valkoista ja kaikki on hienoa. Asunto oli ennen ollut kaksi erillistä asuntoa, joten osia 1 ja 2 erottaa pitkähkö käytävä. Kadun puolella on minun huone, olohuone ja ruokasali. Käytävän varressa on suht pieni keittiö, komeroita, talonväen kylppäri.. Sitten tullaan lastenhuoneen oven ja vanhempien makkarin oville. Minun huone on oikein kiva. Mitä kivaa mulla on siellä? No, iso puinen vaatekaappi, iso sänky (oikeastaan sohvasänky mutta kyllä se tästä edes on sänky), semmonen hieno pitkä pöytä minkä keskellä on tulppania vaasissa. On siellä iso työpöytäkin ja kirjahyllyjä, se on ollut ennen perheen toimistohuone. Ainoa asia mistä en oikein tykkää on se, että lattiat natisee koko ajan. Mulla on tosisteen myös oma kylppäri, ei se olekaan semmoinen mihin mennään suoraan huoneesta niinkun kerkesin toivoa (niinkuin amerikkalaisissa elokuvissa konsanaan), vaan kyllä sinne mennään ihan käytävän puolelta. Sekin on kuitenkin tosi kiva, siellä on tilaa. Oli vain hassua kun siellä ootti Yves Saint Laurentin saippua, hajuvesi ja after shavea.. Ei vissiin perhe ole muistanut siirtää kaikkia tavaroitaan pois :) Mutta minun kasvojenpesuaine näytti melko halvalta niiden YSL:n purkkien vieressä.

Perheen äiti Anna on aikalailla juuri sitä niinkuin ajattelinkin. Se on tosi mukava, pitkä ja hymyilee paljon. (ainakin näin aluksi...) Se on muuten käynyt Suomessa Helsingissä! Mutta ei yllätys yllätys muista yhtään suomea.. (no, olihan se kuulemma vain vuoden vanha kun äiti sitä hoiti) Perheen isä Tim tulee kotiin tänä iltana, joten häntä en ole vielä tavannut. Olen muuten pulassa sen suhteen, etten tiedä pitääkö teititellä vai ei. Suomalaisenahan se tuntuu tyhmältä, varsinkin Annan suhteen. Lapset on myös herttaisia. Vanhempi, Carlotta, on nimennyt kuulemma itsensä Cocoksi joten sillä nimellä häntä sitten enimmäkseen kutsutaan. Cocon kanssa kävi juuri niin kuin pelkäsinkin, se puhuu niiiin epäselvää saksaa että en ota selvää kuin sanan sieltä täältä. Lähinnä vaan hymyilen tai sanon "ahaa" kun se puhuu mulle, ellen sitten selvästi tajunnut että se oli kysymys. Coco ei oikein ymmärrä tätä tilannetta, eikä varsinkaan sitä että minä en puhu saksaa niinkuin muut.
Pikkuinen Philipp on sitten äidin kutsumana Philippchen, mutta minä olen löytänyt itseni sanomasta että Phili. Hirveän söpö lapsi, eikä se edes oikein ujostele. Sille onkin mukava jutella koska ei haittaa tekeekö vahingossa virheitä kun ei se ole huomauttamassa! Philippillä on muuten ensi viikolla 1-vuotissynttärit.

Nyt täytyy ihan erikseen mainita että olen taas onnistunut ylittämään itseni. Eilen illalla nimittäin syötiin iltapalaksi/illalliseksi vähän pastaa niinkuin Anna sanoi, elikkä käytännössähän se oli spagettia/nuudelia lohikastikkeella. No, ei siinä vielä mitään että minä SÖIN sitä ihan omasta tahdostani, minä kaiken lisäksi söin sitä haarukalla ja lusikalla! Äiti opetti syömään spagettia noin kun olin pieni mutta koska en ole enää vuosiin spagettia syönyt niin olin ihan varma etten osaa enää. Vähän kyllä jännitti, kun Anna antoi eteen lusikan ja haarukan.. Kun Coco näki miten minä syön niin sekin sitten pyysi äitiltään että teetkö minullekin tuommosia kasoja. Lisäksi maistoin ihmeellistä leipää, joka oli kuin eräänlaista paksua ruisleipää jossa oli almond-palasia (siis onhan se suomeksi manteli?) sisällä, ja jotain ihmeellistä kermaviilin makuista baijerilaista levitettä (quark tai jotain vastaavaa). Omenamehukin juotiin hassusti, nimittäin soodaveden (sparkling water) kanssa.

Toistaiseksi ei ole saatu nettiä minun omaan koneeseen, joten kirjoitan tällä perheen koneella nytkin. Se son hankalaa, sillä tässä on osa kirjaimista ihan väärässä paikassa, esim. y. Täällä talossa on wlan, jota ei kylläkään saatu yhdistettyä minun koneeseen ainakaan vielä eilen illalla kun kokeiltiin. Perhe on nyt poissa, Anna lähti tiputtamaan Cocon Kindergarteniin ja jatkaa siitä töihin Büroonsa. Philippiä eräänlaiseen päiväkerhoon/hoitoon lähti viemään joku, jonka nimi saisi olla Isa.. Anna selitti eilen kuka hän on mutta olen kokonaan unohtanut. Semmoinen suht nuori kuitenkin. Hän tulee Philippin kanssa kotiin puoleltapäivin, ja näyttää minulle sitten vähän missä on mitäkin. Anna palaa Carlottan kanssa puoli kolmen aikaan.

Valehtelisin jos yrittäisin väittää että tämä on helppoa, siis tuon kielen kanssa. Mutta tämä on vasta eka päivä joten ei pidä vielä hermostua. En osaa sanoa kaikkea mitä haluan, en ymmärrä kaikkea jne. Puhuttiin Annan kanssa siitä kielikoulustakin muuten, ja hän sanoi että Folkshofschulessa saattaisi olla jotain kursseja jotka eivät ole niin kalliita niinkuin vaikka Göthe Instituten kurssit. Saa nähdä, ehkä sitten menen sellaisellekin vaikka parasta harjoitteluahan on olla tämän perheen kanssa.

Odotan jännällä Münchenin kaupunkiin pääsyä. Anna antoi minulle eilen kartan ja opaskirjoja, joita taidankin tästä lähteä seuraavaksi tutkimaan. Ainiin, toin perheelle tuliaiseksi muumilusikoita ja Fazerin suklaata (sitä suomi-suklaata, jossa on valkoista suklaata ja maitosuklaata), ja kummastakin tykättiin erittäin paljon. Coco varsinkin tykkäsi hirveästi siitä suklaasta, Anna sanoi että son jo nyt tässä iässä aivan suklaariippuvainen. Opinpa muuten ainakin kantapään kautta että lusikka on saksaksi der Löffel.

Noniin, lähdenpäs tuonne huoneeseeni nyt tutustumaan. Ei passaa tuhlata liikaa aikaa tietokoneella. Saa nähdä miten tästä eteenpäin, mutta kirjoittelen taas tässä varmaan muutaman päivän päästä. Joten kirjoitellaan kuulumisia (puolin ja toisin!) myöhemmin!

Bis nächstes Mal! :)