Lopun aikojen keskiosa ja loppu.

No niin, tähän ollaan taas tultu. Matkalaukun paino suorastaan itkettää, eikä vaakaa ole likimaillakaan. Sekin myös ärsyttää, ja tähän väliinpä voisi lisätä sanan 'kovasti', sillä saan selvitä omin nokkineni lentokentälle huomenna. Otan kuulemma jonkun bussi, sinne bussipysäkille sentään ystävällisesti perhe lupautui minut kuitenkin viemään. Joka ei tule halvaksi, voin kertoa.
Olen tämän koko päivän yrittänyt tolkuttaa itselleni, että nyt se on loppu, tänään on viimeinen päivä, mutta ei se mene kalloon. Paitsi että pakkaamis- ja matkustamisstressin lähetessä alkaa vaan toivoa, että olispa tämä jo mahdollisimman pian alta pois.
Olen siivonnut huoneeni suht koht suurinpiirtein, pakannut melkein kaikki jo ja nyt vaan sitten olisi vielä edessä viimeisen kaverin hyvästely. En meinaa tajua sitäkään tilannetta, kun melkein joka päivä on oltu tekemisissä ja nyt sitten yhtäkkiä kaikki katkeaa kun seinään. Ja ko. kaveri asuu Etelä-Amerikassa, jotenka ei mitään käsitystä koska nähdään livenä seuraavan kerran.

Ei täällä ole oikein ihmeempiä nyt viime aikoina tapahtunut. Olen vaan lähinnä ollut ja miettinyt että lähtö sen kun lähenee. Niin ja tehnyt työt siihen päälle. Toissapäivänä kävin viimeisen kerran Philippin hoitopaikalla ja eilen hain Cocon Kindergartenista vikaa kertaa. Tämä päivä siis oli minulla ns. vapaa. Joulustressiäkin on jonkun verran kerinnyt pukata, sillä lähinnä pitää miettiä että miten lahjat saa mahdutettua matkalaukkuun.. Se kun on 9 kuukauden asumisen jäljiltä melekoisen täynnä. Aa joo, tiistai-iltana söin perheen vanhempien kanssa illallista yhdessä, lapset nukkuivat jo. Kylläpä oli kurpitsarisotto hyvää! Siinä kerroin sitten että haluaisin ostaa Viidakkokirja-DVD'n Saksasta ennenkuin lähden niin sitten seuraavana päivänä Anna oli ostanut sen minulle. Uskomatonta, sain lahjan. Siinä tiistaina tosiaan puhuttiin joulukäsityksistä täällä ja meillä siellä kotona, kerroin vähän et mitä oon lähitulevaisuudelle ajatellut jne..

Sitä minä olen miettinyt, että mitä käy minun saksankielen kun tämä aika on ohi. En missään tapauksessa halua sen ruostuvan kokonaan. Saksa on ärsyttävä kieli mutta juuri sen takia mielenkiintoinen - se on niin haastava, että sitä haluaa puhua ja täten antaa itselleen vähän haastetta. Olen aina verrannut saksankieltä palapeliin. Pitää miettiä mikä pala tulee minnekin, miten päin ja tätä rataa. Jatkan ainakin yhteydenpitoa kavereihini, joiden kanssa puhun saksaa. Ja toivottavasti perheenkin kanssa ilmoitellaan silloin tällöin. Pitää vaan yrittää, lukea välillä vaikka saksankielisiä kirjoja/nettisivuja jne.

München on kyllä melko harmi jättää, tämä on niin loistava kaupunki. Tänään kun kävelin viimeistä kertaa ostoskatua ylös alas niin mietin että miten minä täältä muka raaskin lähteä. Ollaan monesti puhuttu parin au pairin kanssa, että olisi aivan loistavaa asua täällä pitempäänkin, niinkun esimerkiksi opiskelijaelämä Münchenissä olisi ihan loistavaa. Anna ehdotti tiistain illallispöydässä että jos pääsen Suomessa yliopistoon niin ehkä pääsisin tänne sitten vaihtoon. Saa nähdä, elämä on arvaamatonta ja ikinä ei voi tietää, mihin päätyy ja mistä itsensä kohta löytää.

Täällä on viime päivinä ollut ihan kylmää paikallisittai, sillä lämpötilat on olleet -1:stä -4:ään. Ja lunta on sadellut joka päivä! Sitä on jopa jäänyt kerrokseksi maahan asti! Kun kerroin Suomessa paukkuvan ne -20 pakkaset niin täällä haukottiin henkeä että hui kamala, miten siellä muka selviää. Myös brasilialainen kaverini Dayze näki elämänsä ensimmäisen kerran lunta, ja minä sitten aloitin siltä seisomalta lumisodan. Ja sitä se raukka kanssa hehkutti, että kun miinusasteita, hän ei ole ikinä elänyt miinusasteita! Mutta niin, ehkä näilläkin leveyspiireillä on sitten luvassa ei-kesäinen joulu, toivon sitä niiden omaksi hyväksi.

Huomenna sitten kello 11.50 Finnair starttaa kohti Helsinkiä, minä mukana. Todennäköisesti hyvin kiroilevana, kun matkatavarat on niin ärsyttävät ja painavat. Josko siinä sitten kotimaassa alkaisi tulla tuota joulumieltä, täällä kun joulukuu on ollut kuin mikä muu kuukausi vain. No ok, kaupungilla on jotain jouluisempaa. Mutta kuitenkin: kotiin tullaan. Se riittäkööt.

Oikein rentouttavaa ja ihanaa joulua kaikille. Nähdään viimeistään seuraavien seikkailujen merkeissä.