Sveitsin lumoissa

(kirjoitettu 6.5, vaikka lisäyspäivämäärä näyttääkin 4.5)

Bonjour!

Täällä taas. Päällimmisenä tällä kertaa kirjoittaessa on meidän viikonlopun Sveitsin reissu. Se oli kaikin puolin tosi kiva, eikä ollenkaan niin stressaava kuin jo pelkäsin. Lähdimme siis perjantaiaamuna ennen yhtätoista matkaan, auto täyteen lastattuna pujottelimme Münchenistä Bodenseen rannalle, Lindauhun, jossa pidimme lounaspaussin. Olipas kivannäköine paikka ja ilmakin oli taas niin hyvä. Syötiin jotain paikallista ruokaa, joka muistutti vähän jotain juustoista pastaa maultaan mutta ulkonäöltään oli aika mielenkiintoinen.. Lindau on tosi lähellä Itävallan ja Sveitsin rajoja, joten paikka kuhisi turisteja. Syönnin jälkeen vähän käyskenneltiin siinä rantakadulla (minkä varrella meän ruokapaikka ja kaikki mahollinen muu action oli) ja kävin ihastelemassa paikallisten nuorten breakdance esitystäkin. Ei siinä voi kun ihailla kun ne pojat nakkelee itseään miten sattuu. Sen jälkeen ylitettiin Itävallan raja, sitten pian perään Sveitsin raja. Ajettiin koko Sveitsin halki, perillä oltiin noin iltakahdeksalta. Meidän majoitus oli Geneven ulkopuolella, Choulex-nimisessä maalaiskylässä.

Meidän majapaikka oli ulkoa päin varsinkin tosi hurmaava. Aivan kun olis tipahtanut ranskalaiseen pikkukylään. Ja jostain kumman syystä mulle tuli Asterixitkin mieleen.. Majapaikka oli siis kuin vanha maatila, semmoinen kunnon maalaistalo. Sitä oltiin alettu muuttaa hotelliksi ihan vasta. Yritän saada ladattua kuvat tuonne kuva-albumiin samalla kun lisään tämän kirjoituksen, joten kannattaa käydä katsomassa sieltä miltä paikka näyttää. Minun huone oli erillään perheen huoneesta. Ei se nyt kovin hieno ollut mutta kyllä siellä nukkui. Omistajathan ei tieten puhuneet muuta kun ranskaa, Anna onneksi puhui tosi sujuvaa ranskaa. Perjantai-illan olin lapsenvahtivuorossa, kun Anna ja Tim menivät häiden tervetuloillalliselle. Siis olimme Sveitsissä häiden takia, jos en vielä ollut kertonut.

Lauantaiaamuna söimme aamiaisen (eli leipää, marmelaatia ja kahvia) ja sitten Tim ehdotti, että hän voisi heittää minut päiväksi Geneven kaupunkiin. Olipas se kiltisti tehty. Sinne sitten tosiaan lähdettiin, Tim kertoi matkalla että varmaan tykkäät Genevestä, se on hänen mielestään yksi Euroopan kivoimmista kaupungeista asua. Anna on opiskellut siellä aikanaan vissiin vuoden. Tim tiputti minut melko keskustaan, satamaan Geneve-järven rannalle. Satamassa on semmonen aivan tajuttoman korkea suihulähde (se on toivottavasti oikea sana?), joten se pisti ekana silmään. Siellähän minä sitten päivän kulutin kävelemällä kaiken maailman kadut läpi. Löysin vanhankaupungin, joka oli semmoisen pienen kukkulan päällä. Löysin myös kivan, suht ison puiston, ostoskadun, kävelykadun rannalta, lopulta jopa raha-automaatin! Niitä kun ei ole yhtä kätevästi kun Suomessa, että kadunvarrella, vaan monesti pitää mennä sisälle jonnekin rakennukseen tai peräti itse pankkiin, ja siellä on erillinen siipi raha-automaatteja varten.

Tein Genevessä myös jotain, mistä olin haaveillut jo jonkin aikaa. Nimittäin ostin kirsikoita! Siellä oli monessa paikkaa semmosia pieniä hedelmä/vihanneskojuja, niissähän ei tietenkään puhuttu kun ranskaa, mutta kyllä siitä kuiten selvisi näyttämällä. Switzerlandiassahan on siis käytössä niiden oma frangi, joka on puolitoista kertaa euro. Menin sitten sataman tykö istumaan semmosille kiviportaille, missä monet ihmiset hengasi ja söi lounastaan, ja mussutin kirsikkani auringonpaisteessa. Kyllähän kelpasi, kesän ekat kirsikat Genevessä! Ekat mansikat söin pääsiäisenä täällä Münchenissä jo.

Timin piti koukata minut pois viideltä, mutta koska häät myöhästyivät niin kyytini saapuikin vasta kuudelta. Käväisin siinä välissä syömässä semmosen kivan salaatin, jossa oli ties mitä vihreää, pähkinöitä, päärynää, juustoa (varmaan jotain erikoisjuustoa, koska se näytti niin erikoiselta) ja siinä oli jotain tosi makeaa kastiketta. Siitäkin lounasravintolasta piti ihan erikseen hakea minulle toisesta päästä taloa ihminen, joka puhui englantia, kun halusin kysyä jotain. Mutta sain lopulta kuiten mitä halusin! Ja niin, päivän aikana opin sanomaan jo aika sujuvasti bonjour ja merci :) PIsti ihan silmään miten paljon Sveitsissä tervehditään, siinäkin lounasravintolassa varmaan talon jokainen työntekijä kävi sanomassa minulle bonjour! Samoin meidän "kotitilalla", siis siinä maalaistalossa, kaikki paikassa asuvat ihmiset tervehtivät aina kun vastaan tulivat, oli ne sitten mitä duunareita hyvänsä. Eihän Suomessa kukaan uskaltaisi sanoa mitään! Kuvittele nyt semmonenkin nuori mies jolla on navettahaalarit päällä ja lankku olalla, ei siltä tulis Suomessa ikinä turisteille iloisesti että "hyvää päivää!"

Lauantai-illan babysittasin, kun vanhemmat menivät häiden jatkoille. Täällä siis on kirkkovihkimisen välissä mukava tauko, jossa kaikki vaihtaa uudet juhlavaatteet. Siellä vanhemmat oli melkein aamukahteen asti, jolloin minä kömmin nukkumaan omaan huoneeseen toiseen päähän taloa. Sunnuntaiaamuna aamiaisen jälkeen siinä kello yhdentoista aikaan lähdimme kohti kotia. Aamiaispöydässä talon emäntä (joka oli tällingissä, pääteltiin että oli varmaan ollut kirkonmenot tai muut vastaavat jo sille aamule) muuten näytti kuvia, joita oli otettu talon pihalta. Puutarhasta on nimittäin hyvä näkymä vuorille, ja jonain päivänä kun ilma oli ollut kirkas, Mont Blancista oli saatu hyvä kuva. Pyörittelin siinä päätäni, että toiset ne näkee Mont Blancin (ja Alpit yleensäkin!) kotipihaltaan. Kun ajettiin Geneven kaupungista ulos niin Anna näytti minulle matkalla YK:n ison rakennuskompleksin (sen vähän mitä pensaiden välistä autotielle näkyi), hän on ollut siellä työharjoittelussa ihmisoikeus-puolella.

Paluumatka kesti odotettua pidempään, sillä jouduimme ajamaan viimeiset kolme tuntia ruuhkassa. Siinä sitten Tim päätti vähän improvisoida gps:n avustuksella, ja näin me ajeltiin maalaismaisemien kautta päätielle. Välillä tuntui että ollaanko nyt muka Keski-Euroopassa, olisin ihan hyvin voinut uskoa että nyt ajetaan Minnan (kummitätini) ja Mikon mökkiä kohden Naantalin seudussa. Sitten taas tuli ne Sound of Music-maisemat, ja siinä saattoi vain istua, huokailla ja ihastella.

Ainiin, jotain hirveää sattui myös. Nimittäin teimme päivällispysähdyksen Zürichin ulkopuolella, kaupungissa nimeltä Rappeswil. Siinä oli sitten toinen turistien kansoittama paikka! Ja vaikka minua oli valmisteltu siihen että Geneve (kirjoitetaan muuten ranskaksi että Genève) on kansainvälinen paikka (no jaa, en nähnyt kun jokusen amerikkalaisen, muut minusta puhui ranskaa) niin täällä oli sitten vaikka mitä! Jopa ne pitkään pelkäämäni suomalaiset idiootit. Ja nimen omaan idiootit, nimittäin menimme italialaiseen ravintolaan syömään niin siinä istui suomalaisten keski-iän ylittäneiden umpihumalaisten jääkiekkofani(miesten) seurue. Siinä sitä sitten istuttiin niiden vieressä, Jope Ruonansuuta niiden kaiuttimesta kuunnellen. Kyllähän tuo aluksi pakkasi naurattamaan, mutta rukoilin koko ajan että kun nyt ei mistään paljastuisi että minä olen samasta maasta. No, sitten kun ne VIHDOIN siitä olivat lähdössä, niin ihmetyksekseni ja kauhukseni yksi lähti hoipertelemaan minua kohden. Se kysyi englanniksi että mistä maasta olen, olenko Sveitsistä. Vastasin siihen sujuvasti, että Saksasta ja mulkaisin Timiä merkitsevästi. No, sieltähän alkoi tulla ilmeisesti jonkin sortin saksaa, tosin niin humalaisella suomiaksentilla, että sanaakaan en saanut selvile. Mutta niinhän se kai on - kyllä suomalainen suomalaisen tunnistaa, ainakin melkein. Eihän se varmaan ikinä olisi siitä kulunut pois, jos olisin vahingossa vastannut että sama kotimaa meillä on. Tästä tapahtumasta sain muuten selville, että Sveitsissä on jääkiekkokisat käynnissä, en ennen sitä tiennyt asiasta mitään. Nyt tosin harmittaa kun kaikki Suomen pelit jää näkemäti, me yritettiin yksi ilta etsiä Timin kanssa että löytyykö Saksan telkkarista jääkiekkoa ja eihän ne tietenkään mitään näytä.

No, kun oltiin kuiten kotona Münchenissä niin mulla oli jotenkin outo olo. Luulin että se on vaan väsymystä ja sitä, että joka paikkaa kolotti koska autossa ei juuri ollut istumatilaa naapurin lampaille jakaa.. Yritin sitten nukkua (menin näet heti sänkyyn) ja yöllä heräsin siihen että välillä olo oli kuin kivellä saunan kiukaalla ja välillä taas paleli niin ettei tiennyt miten päin olla. Lisäksi vatsakipu oli melkein sietämätön. Seuraava päivä menikin sitten aspiriinin voimalla, ja sitä seuraavan päivän eli eilisen lepäilin kotona. Nyt olo on taas tervehtynyt mutta mietin vain että mistähän se kuume muka yhtäkkiä iski. Nyt on muuten taas Anna sairaana, tosin flunssaa vain.

Tänään taas vein ja hain Philippiä tarhasta, huomenna on käsittääkseni samat rutiinit. Näin keskiviikkoisin meillä käy puolalainen siivoaja siivoamassa. Itse asiassa meillä on kaksi siivoajaa, jotka vuorottelevat parin kuukauden välein. Nyt meillä on semmoinen kuin Elisabeth, ihan mukava täti. Eihän hänen saksansa ole mitenkään kehuttavaa, mutta ainakin parempaa kuin sen edellisen, hänen puhumisiaan minä en kerta kaikkiaan ymmärtänyt. Tänään tämä Elisabeth kysyi minulta, että olenko au pairina täällä ja kertoi sitten että hänen tyttärensä oli 15 vuotta sitten Münchenissä au pairina myös. Sanoi että alku oli niin vaikeaa että tyttö itki aina mutta sitten parin kuukauden päästä se lähti paranemaan. Nyt puhuu kuulemma hyvää saksaa.

Viikonloppuna olisin menossa etelämpään, kaupunkiin nimeltä Regensburg tapaamaan ainakin yhtä kaveriani. Ilmeisesti meitä entisiä espanjalaisia olisi ensi viikon viikonloppuna enemmänkin siellä, mutta minä olen silloin Philippin ja Cocon kanssa kahdestaan kotona, joten en yhtään millään pääse. Maanantaista alkaen alkaa kielikurssini.Sen kirjojen kanssa on pientä epäselkoa, joten pitää mennä kirjatta ekalle tunnille ja sen jälkeen kävellä kirjakauppaan.

Ennen Sveitsiinlähtöä selvisi, että en ole lähdössä Ranskaan kesäkuussa. Majoituksen järjestyminen minulle on kuulemma niin epävarmaa (hotelli on kuulemma sukulaisia jo täynnä) että ei ole järkeä lähteä. Eipä se oikeastaan edes harmita, nimittäin siinä välissä on hyvä saada kavereita Suomesta kylään! Minulla on nimittäin 1,5 viikkoa vapaata, mitä nyt kielikurssia on aina ma ke ja pe aamut 9.00-12.15. Ranskaan saatan tosin päästä elokuussa, kun Cocon Kindergarten on suljettu loman takia koko kuuksi, niin Annan vanhemmat olivat puhuneet että josko ne Coco ja Maria tulisivat heille kylään joksikin aikaa. Heillä on siis talo myös Ranskassa, kotoisin he ovat Hampurista. Sen lisäksi he viettävät paljon aikaa myös Venetsiassa.

Nyt on ollut täällä vähän viileämpää kuin normaalisti. Monena päivänä on vähän ripsinyt vettä, ei tosin niin paljon että siitä kerkeäisi kastumaan oikeasti, ja lämpötilat on olleet alle +15. Tänään kun kävin postissa niin siellä pyörivässä sääennusteessa sanottiin, että huomisesta alkaen lämpötilojen pitäisi taas pompsahtaa +25:een. Sitä siis odotellessa.

Kuukausikin siis tosiaan vaihtui, se tarkoittaa sitä että pitää uusia kuukausikortti julkisiin. Muuten täällä meinaa päivämäärät hämärtyä mutta huomaapahan ainakin, että milloin kuukausi vaihtuu :) Kännykkäni saldo on ollut nollassa jo pari viikkoa, mutta en ole saanut uusittua sitä. En itse asiassa edes ole varma, mistä sen saisi ladattua. Pitänee selvittää ennen viikonloppua, puuuh, stressiä.. Heh heh.

Minulla on muuten joku nukuttamisen ihmelahja, tai sitten vaan on käynyt Philippin kanssa niin hyvä tuuri. Olen jo parina iltana nukuttanut hänet onnistuneesti, en ole varma olenko jo maininnutkin. Juuri kävin hänet taas uinuttamassa. Joskus olen jopa mennyt auttamaan kun P on jäänyt huutamaan Annan jäljiltä. Vähän aikaa olen siinä silitellyt päätä ja hyräillyt sitä yhtä laulua, jota olen laulanut aina Philippille. Sitten hiippailen varovasti poissa ja tadaa - taika on tapahtunut.

Siinäpä kaikki tältä kertaa. Voikaa hyvin ja älkääkä te sairastuko (ainakaan siihen sikainfluenssaan!)